Journalistien häirinnän vastastrategiat
Aro, Jessikka (2021)
2021
Journalistiikan maisteriohjelma - Master's Programme in Journalism
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-08-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202108196643
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202108196643
Tiivistelmä
Journalisteihin kohdistettavaa häirintää, sen esiintyvyyttä, keinoja ja vaikutuksia tutkitaan vakiintuneesti länsimaissa. Vähemmän tutkimusta on tehty strategioista, joilla häirintää torjutaan.
Tässä tutkimuksessa selvitetään, millaisia vastastrategioita yksittäiset toimittajat, mediatalot, yhteiskunnalliset instituutiot sekä kansainvälinen oikeusjärjestelmä käyttävät estääkseen häirintää ja vähentääkseen sen kielteisiä vaikutuksia.
Tutkimuksen teoriaosuudessa perataan journalistisia vastastrategioita sotilaallista vaikuttamista ja propagandaa vastaan professori Heikki Luostarisen väitöskirjaa mukaillen. Fokuksessa on journalismin konfliktinen suhde niihin yhteiskunnan toimijoihin, jotka pyrkivät manipuloimaan journalistisia sisältöjä toimitusten ulkopuolelta. Häirintä käsitteellistetään informaatioveroksi Oscar Gandyn informaatiotukiaisteoriaa mukaillen.
Aineisto koostuu 30 tekstistä, joissa käsitellään vastastrategiaksi tulkittavaa toimenpidettä. Analyysissä on mukana kansainvälisiä tutkimuksia, kyselyjä, uutisia, kansalaisjärjestöjen julkaisuja ja toimittajien kirjoja. Tutkimusmetodi on sisällönanalyysi.
Tutkimuksesta ilmenee, että vastastrategioissa merkityksellisiä tekijöitä ovat journalistin yksilöpsykologiset ominaisuudet, journalististen rutiinien hyödyntäminen, häirinnän rajaamiseen pyrkivät toimenpiteet, mediatalojen turvatoimet työnantajan ominaisuudessa, yhteiskunnan tarjoamat suojaverkot ja oikeusturva. Myös kansalaisyhteiskunta järjestää vastastrategioiksi luettavia kampanjoita häirinnän uhrien tueksi, kuten rahoitusta, koulutusta ja tukea.
Samaan aikaan osa mediataloista ei tue riittävästi työntekijöitään. Osittain sen vuoksi ympäri länsimaita toimittajat joutuvat käyttämään haitallista vastastrategiaa: itsesensuuria tai alan vaihtoa.
Tutkimus pyrkii tarjoamaan suomalaiselle journalistiyhteisölle parhaita käytäntöjä ja esimerkkejä eri puolilta maailmaa, myös Suomesta. Tutkimuksen tavoite on vahvistaa toimittajien työskentelyedellytyksiä, lehdistönvapautta sekä kontribuoida vastakeinotutkimuksen perinteeseen.
Tässä tutkimuksessa selvitetään, millaisia vastastrategioita yksittäiset toimittajat, mediatalot, yhteiskunnalliset instituutiot sekä kansainvälinen oikeusjärjestelmä käyttävät estääkseen häirintää ja vähentääkseen sen kielteisiä vaikutuksia.
Tutkimuksen teoriaosuudessa perataan journalistisia vastastrategioita sotilaallista vaikuttamista ja propagandaa vastaan professori Heikki Luostarisen väitöskirjaa mukaillen. Fokuksessa on journalismin konfliktinen suhde niihin yhteiskunnan toimijoihin, jotka pyrkivät manipuloimaan journalistisia sisältöjä toimitusten ulkopuolelta. Häirintä käsitteellistetään informaatioveroksi Oscar Gandyn informaatiotukiaisteoriaa mukaillen.
Aineisto koostuu 30 tekstistä, joissa käsitellään vastastrategiaksi tulkittavaa toimenpidettä. Analyysissä on mukana kansainvälisiä tutkimuksia, kyselyjä, uutisia, kansalaisjärjestöjen julkaisuja ja toimittajien kirjoja. Tutkimusmetodi on sisällönanalyysi.
Tutkimuksesta ilmenee, että vastastrategioissa merkityksellisiä tekijöitä ovat journalistin yksilöpsykologiset ominaisuudet, journalististen rutiinien hyödyntäminen, häirinnän rajaamiseen pyrkivät toimenpiteet, mediatalojen turvatoimet työnantajan ominaisuudessa, yhteiskunnan tarjoamat suojaverkot ja oikeusturva. Myös kansalaisyhteiskunta järjestää vastastrategioiksi luettavia kampanjoita häirinnän uhrien tueksi, kuten rahoitusta, koulutusta ja tukea.
Samaan aikaan osa mediataloista ei tue riittävästi työntekijöitään. Osittain sen vuoksi ympäri länsimaita toimittajat joutuvat käyttämään haitallista vastastrategiaa: itsesensuuria tai alan vaihtoa.
Tutkimus pyrkii tarjoamaan suomalaiselle journalistiyhteisölle parhaita käytäntöjä ja esimerkkejä eri puolilta maailmaa, myös Suomesta. Tutkimuksen tavoite on vahvistaa toimittajien työskentelyedellytyksiä, lehdistönvapautta sekä kontribuoida vastakeinotutkimuksen perinteeseen.