Yhteisöllinen oppilashuolto vastauksena lasten ja nuorten sosiaaliseen osattomuuteen? : Systeemisen arvioinnin näkökulma
Mäki, Iida (2021)
Mäki, Iida
2021
Tilintarkastuksen ja arvioinnin maisteriohjelma - Master's Programme in Auditing and Evaluation
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-10-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202108066480
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202108066480
Tiivistelmä
Lasten ja nuorten syrjäytyminen on säännöllisesti yhteiskunnallista keskustelua nostattava aihe, johon on pyritty etsimään ratkaisua erilaisten raporttien, kannanottojen, hankkeiden ja politiikkatoimenpiteiden kautta. Muiden ratkaisuehdotusten ohella myös yhteisöllisyyden tai osallisuuden lisäämisestä on muodostunut usein esitetty yhteiskuntapoliittinen tavoite. Odotuksia lasten ja nuorten hyvinvoinnin parantamisesta on tyypillisesti kohdistettu kouluun, joka kunnallisena peruspalveluna tavoittaa jokaisen lapsen ja nuoren. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan oppilashuollon mahdollisuuksia puuttua lasten ja nuorten sosiaaliseen syrjäytymiseen, joka tutkielman teoriaosassa määritellään sosiaalisen osattomuuden viitekehyksen kautta. Vuoden 2014 oppilashuoltolain uudistus sisälsi entistä voimakkaamman painotuksen yhteisölliseen oppilashuoltoon, jolla tarkoitetaan oppilashuollossa tehtyä moniammatillista, ennaltaehkäisevää työtä.
Tutkielman teoreettisessa osuudessa rakennetaan lasten ja nuorten sosiaalista osattomuutta kuvaava viitekehys tarkastelemalla osallisuuden, sosiaalisen pääoman sekä syrjäytymisen käsitteistä käytyä tieteellistä keskustelua. Lasten ja nuorten osallisuutta on pyritty politiikkaohjelmilla lisäämään, mutta käytännön tasolla lasten ja nuorten mahdollisuudet kokea vaikuttamis- ja sosiaalista osallisuutta vaihtelevat yksilökohtaisesti. Sosiaalinen pääoma on yhteiskuntatieteellisessä keskustelussa tunnettu käsite, jota teoriaosuudessa tarkastellaan perinteisten teoreetikkojen, lasten ja nuorten sosiaalista pääomaa koskevan tutkimuksen sekä koulujen kontekstissa tehdyn tutkimuksen kautta. Sosiaalinen pääoma määrittää lasten ja nuorten yksilöllisiä mahdollisuuksia kokea kuulumisen ja osallisuuden tunteita ympäristössään. Syrjäytymiskäsitteen osalta tarkastellaan sen jaottelua perinteisempään, koulutuksen ja työn ulkopuolisuutena määriteltyyn syrjäytymiseen, sekä heikommin tunnistettuun, sosiaalisten suhteiden ulkopuolisuutena paikantuvaan syrjäytymiseen. Lisäksi käsitellään syrjäytymiseen johtavia sosiaalisen erottelun mekanismeja, joita teoreettisessa viitekehyksessä ovat sosiaaliset dilemmat, Matteus-vaikutus sekä klubiteoria.
Tutkielman aineistona on 86 suurimmista sanomalehdistä kerättyä, oppilashuoltoa käsittelevää artikkeli- ja mielipidekirjoitusta, joita analysoidaan aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Analyysissa käytetään lisäksi systeemisen arvioinnin näkökulmaa, jonka avulla arviointitutkimuksessa voidaan pyrkiä tarkastelemaan monimutkaisia järjestelmiä kiinnittämällä huomiota systeemin osien vuorovaikutukseen, niitä koskeviin näkökulmaeroihin sekä systeemin rajoihin. Tutkielman tutkimuskysymykset liittyvät oppilashuollon tavoitteisiin, ongelmiin ja vastuisiin sosiaalisen osattomuuden ehkäisemisessä. Analyysin tuloksena muodostuu oppilashuoltoa kuvaava yhdeksän ylätasoisen luokan tai luokkien yhdistelmän kokonaisuus, jonka lisäksi tarkastellaan yksittäisiin tutkimuskysymyksiin liittyviä havaintoja. Sisällönanalyysin tuloksena saatuja luokkia tarkastellaan toisiinsa kytkeytyvänä kokonaisuutena, ja oppilashuollon systeemisen tarkastelun avulla havainnollistetaan eri osapuolten oppilashuollolle asettamiin tavoitteisiin sisältyvää ristikkäisyyttä, oppilashuollossa havaittujen ongelmien kokonaisuutta sekä kysymystä vastuun kohdentumisesta järjestelmässä.
Tutkielman teoreettisessa osuudessa rakennetaan lasten ja nuorten sosiaalista osattomuutta kuvaava viitekehys tarkastelemalla osallisuuden, sosiaalisen pääoman sekä syrjäytymisen käsitteistä käytyä tieteellistä keskustelua. Lasten ja nuorten osallisuutta on pyritty politiikkaohjelmilla lisäämään, mutta käytännön tasolla lasten ja nuorten mahdollisuudet kokea vaikuttamis- ja sosiaalista osallisuutta vaihtelevat yksilökohtaisesti. Sosiaalinen pääoma on yhteiskuntatieteellisessä keskustelussa tunnettu käsite, jota teoriaosuudessa tarkastellaan perinteisten teoreetikkojen, lasten ja nuorten sosiaalista pääomaa koskevan tutkimuksen sekä koulujen kontekstissa tehdyn tutkimuksen kautta. Sosiaalinen pääoma määrittää lasten ja nuorten yksilöllisiä mahdollisuuksia kokea kuulumisen ja osallisuuden tunteita ympäristössään. Syrjäytymiskäsitteen osalta tarkastellaan sen jaottelua perinteisempään, koulutuksen ja työn ulkopuolisuutena määriteltyyn syrjäytymiseen, sekä heikommin tunnistettuun, sosiaalisten suhteiden ulkopuolisuutena paikantuvaan syrjäytymiseen. Lisäksi käsitellään syrjäytymiseen johtavia sosiaalisen erottelun mekanismeja, joita teoreettisessa viitekehyksessä ovat sosiaaliset dilemmat, Matteus-vaikutus sekä klubiteoria.
Tutkielman aineistona on 86 suurimmista sanomalehdistä kerättyä, oppilashuoltoa käsittelevää artikkeli- ja mielipidekirjoitusta, joita analysoidaan aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Analyysissa käytetään lisäksi systeemisen arvioinnin näkökulmaa, jonka avulla arviointitutkimuksessa voidaan pyrkiä tarkastelemaan monimutkaisia järjestelmiä kiinnittämällä huomiota systeemin osien vuorovaikutukseen, niitä koskeviin näkökulmaeroihin sekä systeemin rajoihin. Tutkielman tutkimuskysymykset liittyvät oppilashuollon tavoitteisiin, ongelmiin ja vastuisiin sosiaalisen osattomuuden ehkäisemisessä. Analyysin tuloksena muodostuu oppilashuoltoa kuvaava yhdeksän ylätasoisen luokan tai luokkien yhdistelmän kokonaisuus, jonka lisäksi tarkastellaan yksittäisiin tutkimuskysymyksiin liittyviä havaintoja. Sisällönanalyysin tuloksena saatuja luokkia tarkastellaan toisiinsa kytkeytyvänä kokonaisuutena, ja oppilashuollon systeemisen tarkastelun avulla havainnollistetaan eri osapuolten oppilashuollolle asettamiin tavoitteisiin sisältyvää ristikkäisyyttä, oppilashuollossa havaittujen ongelmien kokonaisuutta sekä kysymystä vastuun kohdentumisesta järjestelmässä.