Ketamiini-infuusiohoidon vaste masennuksesta ja kivuista kärsivillä potilailla

Abstract

Suomessa ketamiini-infuusiohoitoa käytetään psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa ei-psykoottisen masennuksen hoitona tilanteissa, joissa potilas on masennuksen vuoksi akuutisti itsetuhoinen sekä tilanteissa, joissa masennus on todettu hoitoresistentiksi tavanomaisille hoitomenetelmille. Tämän lisäksi ketamiini on anestesiologiassa käytössä yleisanestesian induktiossa ja ylläpidossa sekä kivun hoidossa ensiaputilanteissa ja vaikeissa pitkittyneissä kiputiloissa. Tässä työssä tarkoituksena oli tarkastella raseemisella ketamiinilla toteutetun infuusiohoidon vastetta potilailla, jotka saivat hoitoa masennusindikaatiolla mutta kärsivät samanaikaisesti myös diagnosoiduista kiputiloista.

Ketamiinin vaikutusmekanismista nopeana masennuslääkkeenä ei ole yksiselitteistä tietoa, mutta ketamiinin uskotaan sitoutuvan suoraan neurotrofiseen kasvutekijään ja siten saavan aikaan aivojen plastisuuden lisääntymisen ja nopean antidepressiivisen vasteen. Ketamiini-infuusiohoito masennuksessa toteutetaan keittosuolan ja raseemisen ketamiinin mikstuurana annoksella 0,4–0,6 mg/kg, 40–45 minuutin tasaisena infuusiona laskimoon. Hoitoa annetaan yleensä 12 hoitokerran sarjana, ensimmäisen kahden viikon aikana yksi tai kaksi kertaa viikossa ja tämän jälkeen kerran viikossa. Osa potilaista voi jäädä ylläpitohoitoon, joka on kokeellista. Kivun lievityksessä ketamiinia käytetään akuutissa tilanteessa pienempinä annoksina nopeana infuusiona tai boluksena tai masennuksen hoitoa vastaavina annoksina 40–45 minuutin infuusiona pitkittyneissä kiputiloissa.

Tämän syventävän työn aineisto on kerätty Turun yliopistollisen keskussairaalan psykiatrian neuromodulaatioyksikön ketamiini-infuusiohoitoa masennusindikaatiolla saaneiden potilaiden sairauskertomustiedoista vuosilta 2010–2020. Tästä suuremmasta aineistosta erotettiin 31 potilasta, joilla oli diagnoosina sekä masennus että kipu. Aineistoon on otettu tarkasteltavaksi potilaiden ensimmäinen ketamiini-infuusiohoito, mikäli se ei ole keskeytynyt. Potilaat jaettiin kipuvasteen perusteella viiteen ryhmään: ei vastetta - erinomainen vaste. Näiden viiden ryhmän välillä vertailtiin hoitosarjan aikana kerättyjen mielialapisteiden muutoksia.

Mielialapisteiden paranemisen ja hyvän kipuvasteen välillä löytyi tilastollisesti merkitsevä yhteys. Tämä viittaa siihen, että hoidosta saatu hyvä vaste kipuun ennustaa hyvää vastetta myös masennukseen. Toisaalta tiedetään, että kipu altistaa masennukselle ja pahentaa masennusoireita ja toisaalta masennus lisää koettua kivun tunnetta. On mahdollista, että toisen oireen lievittymisen seurauksena myös toinen oire lievittyy. Työtä varten kerätty tieto TYKS:n psykiatrian neuromodulaatioyksikön potilaista voi olla jatkossa hyödyksi sekä TYKS:n että muiden alueiden psykiatristen yksiköiden ketamiini-infuusio-hoidon tutkimuksissa ja kehittämisessä.