Othering Finland in Japan : Representation of Aki Kaurismäki’s Films in Reviews in Japanese Magazines

Abstract

Miten Aki Kaurismäen elokuvia on tulkittu Japanissa ja kuinka representaatiot rakentavat mielikuvaa suomalaisuudesta? Tässä väitöskirjassa tutkitaan japanilaisissa mediarepresentaatioissa rakentuvaa mielikuvaa Suomesta Toisena (othering Finland).

1960-luvulta lähtien Suomi on saanut Japanissa huomiota yhteiskunnallisesta edistyksellisyydestään. Vuodesta 2003 lähtien japanilaisessa mediassa on esiintynyt uudenlainen Suomi-representaatio termin <i>Finrando būmun</i> (suomalaisen kulttuurin buumi tai Suomi-buumi) yhteydessä. ”Suomi-buumi” -termi kuvaa kasvavaa kiinnostusta Suomeen ja sisältää ajatuksen Suomesta ’kiehtovana maana’ japanilaisille. Aikaisempi suomalaisuuden mielikuvaa Japanissa käsittelevä tutkimus on keskittynyt Suomi-buumin aikaan tai aikaan sen jälkeen. Tässä tutkimuksessa analysoidaan suomalaisen elokuvaohjaajan Aki Kaurismäen elokuvien representaatioita japanilaisissa aikakauslehdissä myös ennen Suomi-buumia.

Tutkimuksessa analysoidaan Toiseuteen liittyviä käytäntöjä ja prosesseja; sitä, miten kaurismäkiläisyys (Kaurismäkiness) ja suomalaisuus asettuvat japanilaisuuden kanssa vastakkain ja kuinka Toiseutta rakennetaan, tuotetaan, artikuloidaan ja kierrätetään japanilaisessa sosiaalisessa ja kulttuurisessa kontekstissa. Tutkimuksessa analysoidaan, kuinka elokuva-arvostelut ovat osa kansallista mielikuvanrakentamisista; analyysimateriaalina eivät ole vain elokuvalehdet vaan myös populaariaikakausilehdet. Tutkimuksen empiirisessä osuudessa kuvataan, kuinka Kaurismäen elokuvia on tulkittu Japanissa.

Keskeinen tutkimuskysymys on, miten Kaurismäen elokuvia representoidaan, miten representaatioita artikuloidaan ja käytetään mielikuvien rakentamiseen suomalaisuudesta ja japanilaisuudesta. Tutkimusaineistona ovat elokuva-arvostelut ja tekstit, joita on julkaistu aikakauslehdissä 1990-2008. Analyysimenetelmänä käytetään laadullista sisällön analyysia, jota kutsun representaatioanalyysiksi. Representaation käsite perustuu tässä tutkimuksessa konstruktionistiseen näkemykseen. Käsitteellä viitataan sellaisiin käytäntöihin ja prosesseihin, jotka kiertävät mediassa ja kantavat symbolista sisältöä ja siten luovat merkityksiä ja rakentavat/tuottavat sosiaalista todellisuutta.

Empiirisen analyysin perusteella Kaurismäen elokuvien tulkinnat japanilaisissa arvosteluissa voidaan jakaa kahteen ajanjaksoon: (1) vuodesta 1990 vuoteen 2003 ja (2) vuodesta 2003 eteenpäin. Tämä jako mukailee Suomi-buumin ajankohtaa mediassa. Analyysi osoittaa, että mielikuvaa kaurismäkiläisyydestä rakennettiin ‘me (us)’ ja ‘muut (them)’ vastakkainasettelun kautta, ja että kaurismäkiläisyyden ja suomalaisuuden merkitys muuttuu joustavasti kontekstista riippuen. Japanilaisissa aikakausilehdissä Kaurismäen elokuvien tulkitaan legitimoivan japanilaisten kollektiivisesti jakamaa mielikuvaa, joka nimetään ’japanilaisen kulttuurin olemukseksi’. Termi kaurismäkiläisyys on kuitenkin irrotettu Suomen kontekstista; sen sijaan se suhteutetaan japanilaiseen kontekstiin ja konstruoidaan japanilaisuutta resonoivaksi. Suomi kuvataan syrjäisenä maana, Euroopan periferiana, joka on tuottanut eksentrisisen elokuvaohjaajan. Vuoden 2003 jälkeen elokuva-arvosteluissa aletaan luoda metonyymistä linkkiä Kaurismäen elokuvien ja Suomen välille, ja elokuvia tulkitaan Suomen representaationa. Kaurismäkiläisyydestä tulee joissain tapauksissa Suomen merkitsijä (signifier). Mielikuvaa suomalaisuudesta käytetään Suomen ja Japanin välisten samankaltaisuuksien löytämiseen. Taustalla on myös kaupallinen tarve hyödyntää Suomi-buumia ja esittää Suomi trendikkäänä maana, joka on japanilaisille saavutettavissa oleva Toinen (the Other).

Empiirinen analyysi osoittaa, että toiseuden idea toimii joustavasti siltana Toisen (the Other) ja Itsen (the Self) välillä ja tuottaa kontekstista riippuen samanaikaista monimerkityksisyyttä. Japanilaisuuden ideaa luovat prosessit vahvistavat japanilaisten käsitystä itsestä (the Self), ja käsitteitä kaurismäkiläisyys ja suomalaisuus muunnellaan ja artikuloidaan eri konteksteissa joustavasti käyttäen käsitteitä ”Japanese hard-boiled style”, hiljaisuus ja pienuus sekä Suomi-buumi. Japanilaisissa elokuva-arvosteluissa on kietoutunut toisiinsa kaksi toiseuden rakentamisen tyyppiä; symbolinen ekskluusio ja symbolinen inkluusio. Samalla nämä tyypit myös kilpailevat keskenään. Toiseuden rakentuminen Kaurismäen elokuvien ja Suomi-mielikuvien kautta ei tuo esille vain selkeitä eroja ja samanlaisuuksia vaan myös sen, kuinka häilyvä raja käsitteiden ’me (us)’ ja muut (them)’ välillä on. Merkitysten muuntuvuutta kuvastaa tässä tutkimuksessa se, kuinka Suomeen liitetty Toiseus voidaan helposti tulkita ja muuntaa kulloisenkin yleisön ja kuluttajien toiveiden mukaan.

Tämän väitöskirja valottaa sitä, kuinka Kaurismäen elokuvia on tulkittu Japanissa. Tutkimuksen empiirisen analyysin perustella tulkinnat Kaurismäen elokuvista tuotiin Japaniin ulkomailta lehdistötiedotteiden sekä tunnettujen elokuvatutkijoiden ja arvostelijoiden kirjoitusten välityksellä. Kaurismäen elokuvien muissa maissa yleistä tulkintaa (suomalaisuuden manifestaatio, tavallisten ihmisten pienuus ja hiljaisuus sekä intertekstuualiset viittaukset) sovellettiin hänen elokuviensa tulkinnoissa Japanissa, mutta niille annettiin myös muita merkityksiä. Muualla kuin Japanissa tehtyjä Kaurismäen elokuvien tulkintoja muokattiin paikallisiksi ja suhteutettiin muihin representaatioihin ja siten ne loivat omia merkityksiä japanilaisessa kontekstissa. Japanilaisissa elokuva-arvosteluissa on Kaurismäen elokuvista nostettu esiin vain tiettyjä aiheita ja teemoja (esim. tavallisten ihmisten hiljaisuuden teema, mutta ei sosiaaliluokan teemaa). Kaurismäen elokuvien representaatioiden kansallinen ja kansainvälinen artikulaatio ja kierrätys ovat siten luoneet yhteistä elokuvien tulkintakehystä, jota käytettiin japanilaisten elokuva-arvostelujen tulkinnoissa. Tässä tutkimuksessa valotetaan sitä, kuinka japanilaisten lehtien elokuva-arvostelut konstruoivat Toiseutta ja kuinka kaupallinen ajattelu vaikuttaa tapaan, jolla arvosteluja kirjoitetaan.

How are Aki Kaurismäki’s films interpreted in Japan, and how are these representations involved with the construction of Finnishness in Japan? This doctoral dissertation is about the othering of Finland in Japan via media representation.

The wholesomeness of Finland’s social institutions has been a focus of Japanese interest since the 1960s. Since around 2003, the Japanese media have used the term <i>Finrando būmu</i> (Finnish cultural boom or Finland boom) in reference to their representations of Finland. This term describes the growing interest in Finland and implies that Finland deserves attention because it is a ‘fascinating’ country. Whereas previous research on the idea of Finnishness in Japan has mainly focused on the period during and after the Finland boom, this study focuses on the period before the Finland boom as well, particularly by examining representations of Finnish director Aki Kaurismäki’s films in Japanese magazines.

This research examines how the idea of otherness, such as Kaurismäkiness and Finnishness, is constructed, produced, articulated and circulated in contrast to the idea of Japaneseness in reviews of Finnish director Aki Kaurismäki’s films in Japanese magazines. The study also addresses how film reviews in Japanese magazines – not only cinematic magazines but also general and popular magazines – involve the construction of otherness. In addition, it contributes an empirical analysis of how Kaurismäki’s films have been interpreted in Japan.

The main research question of the study is as follows: How are representations of Kaurismäki’s films articulated and used to construct Finnishness and Japaneseness in reviews in Japanese magazines? The targeted material of the research is review texts of Kaurismäki’s films in Japanese magazines issued from 1990 to 2008. The study employs the interpretative qualitative content analysis also known as representation analysis. Representation, which is based on the constructionist approach in this study, refers to practices and processes of constructing, producing, articulating and circulating meanings in media space in order to frame and understand the world.

The empirical analysis demonstrates that interpretations of Kaurismäki’s films in Japanese reviews can be divided into two temporal phases: (1) from 1990 to 2003 and (2) after 2003. This division is related to the Finland boom media trend, changes in the Japanese film industry and the increase in international attention to Kaurismäki’s films. The analysis demonstrates that the idea of Kaurismäkiness is constructed via an ‘us’ versus ‘them’ dichotomy, and the meanings of Kaurismäkiness and Finnishness are flexibly transformed: they are split off and sometimes articulated as intertwined with each other, depending on the context. During the first phase, Kaurismäki’s films were interpreted as legitimising the collectively shared imagination of what was referred to as the ‘essence of Japanese culture’. Kaurismäkiness is abstracted from the Finnish context and is instead associated with the Japanese context and constructed as resonant with Japaneseness. Finland is represented as a remote country or as a periphery in Europe producing an eccentric film director whose cinematic style is not yet sophisticated. During the second phase, the reviews created a metonymic link between Kaurismäki’s films and Finland, and the films were interpreted as accurate representations of Finland. At the same time, the idea of Finnishness was also articulated to identify similarities between Finland and Japan. The analysis demonstrates that this practice of representation corresponded to a market demand in the context of the Finland boom in which Finland is represented, on the one hand, as a fascinating country, and on the other hand as Japan’s reachable and attainable Other.

The empirical analysis also highlights that the idea of otherness works flexibly as a mediating bridge between the Other and the Self and produces a polysemy of meanings depending on the context. The processes of creating the idea of Japaneseness confirms the Self, and the ideas of Kaurismäkiness and Finnishness are flexibly transformed and articulated with certain ideas and concepts (Japanese hard- boiled style, silence and smallness, the Finland boom) in certain contexts. The case of Japanese reviews of Kaurismäki’s films demonstrates that within the construction of the Other, two types are intertwined: a symbolic exclusion and a symbolic inclusion. At the same time, these types contest each other. The analysis shows that the representational practices mark not only boundaries of differences and similarities but also an ambiguous boundary between ‘us’ and ‘them’. The fluidity of meanings observed in this study illuminates that Finland is a convenient Other that can be interpreted and translated according to audiences’ and consumers’ desires.

The analysis also identifies that Japanese interpretations of Kaurismäki’s films were imported from outside Japan via press sheets and famous film scholars and reviewers, and that they were located in and articulated with other representations and produced their own meanings of films in the context of Japan. Certain topics and themes are selectively chosen to interpret Kaurismäki’s films in the Japanese reviews (e.g., the theme of the silence of ordinary people, but not that of social class). The national and transnational articulation and circulation of representations of Kaurismäki’s films produced the common frameworks used to interpret his films in Japanese reviews. This study illuminates how film reviews in Japanese magazines take part in the construction of otherness, and how the commercial requirements of film reviews influence the way in which the reviews are written.