Naiset kutsuntoihin? : Sääntelyvaihtoehtoja puolustusvoimien kutsuntajärjestelmän tasa-arvoistamiseksi
Onnela, Nicole (2021)
Onnela, Nicole
2021
Hallintotieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-08-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202107156305
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202107156305
Tiivistelmä
Tutkielma tarkastelee puolustusvoimien kutsuntajärjestelmän tasa-arvoistamisen sääntelyvaihtoehtoja. Nykyisellään asevelvollisuus koskee vain miehiä, jolloin vain miehet ovat kutsunnanalaisia. Naiset voivat hakeutua vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Vapaaehtoiseen asepalvelukseen hakeutuvat naiset eivät osallistu miehille järjestettäviin kutsuntoihin, vaan heille järjestetään erillinen naisille suunnattu valintatilaisuus. Tutkielman lähtökohtana on, että nykyinen kutsuntajärjestelmä ei ole tasa-arvoinen sukupuolten näkökulmasta. Perustuslainmukainen maanpuolustusvelvollisuus koskee kaikkia Suomen kansalaisia, mutta se tosiallisesti konkretisoituu ase- tai siviilipalveluksen suorittamisena muodostaen vain miehiä koskevia juridisia velvoitteita.
Tutkielma on julkisoikeuden opinnäytetyö. Tutkimuskysymyksinä on, miten puolustusvoimien kutsuntajärjestelmä näyttäytyy perus- ja ihmisoikeuksien valossa erityisesti sukupuolten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta, sekä mitä sääntelykeinoja ja sääntelyn vaihtoehtoja voidaan pitää realistisina puolustusvoimien kutsuntajärjestelmän tasa-arvoistamiseksi. Menetelmällisesti tutkielma nojaa lainoppiin sekä empiiriseen oikeustieteeseen. Tutkimusote on lainsäädäntötutkimuksellinen. Tutkimus hyödyntää Jyrki Talan jaotteluja lain tavoitteenasettelun, sääntelystrategian, sääntelyvaihtoehtojen ja sääntelykeinojen osalta. Nämä toimivat tutkielman viitekehyksenä. Talan jaotteluihin perustuen tutkielma arvioi, mitä sääntelyvaihtoehtoja kutsuntajärjestelmän tasa-arvoistamiseksi on.
Tutkielma tarkastelee erilaisia oikeudellisia sekä ei-oikeudellisia vaihtoehtoja. Oikeudellisen sääntelyn keinot tarkastelevat velvoittavaa sääntelyä naisten kutsumiseksi kutsuntoihin, kun taas pehmeämmän sääntelyn näkökulmasta tarkastellaan keinoja asepalvelukseen hakeutuvien naisten määrän kasvattamiseksi. Nykyisen kutsuntajärjestelmän sukupuolten tasa-arvoa koskevaa voimassa olevaa lainsäädäntöä tarkastellaan kriittisesti. Lainsäädännön tarkastelun keskiössä on perus- ja ihmisoikeudet – erityisesti tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja syrjinnän kielto. Tutkielma tarkastelee, miten nykyinen sääntely on perusteltu Suomessa ottaen huomioon perustuslakivaliokunnan tulkinnat perusoikeuksien rajoittamisesta. Sääntelyä tarkastellaan niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla huomioiden Suomea velvoittavat kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja oikeuskäytäntö. Kokonaisarviossa huomioidaan myös aikaisempi tutkimus sekä eri verrokkimaiden kutsuntajärjestelmää koskevat valinnat ja toteutusmallit.
Tutkielmassa havaitaan, että kutsuntajärjestelmän tasa-arvoistamiseksi relevanteimmat sääntely- tai ohjauskeinot ovat oikeudellinen sääntely, taloudellinen ohjaus ja informaatio-ohjaus. Lisäksi tutkielmassa kokeilulakia pidetään yhtenä mahdollisena oikeudellisen sääntelyn käytännön testikeinona. Keinon valintaan vaikuttaa hypoteettiselle sääntelylle asetetut tavoitteet ja sääntelystrategiat. Oikeudellisen sääntelyn sisällä tarkastellaan nykyisen asevelvollisuuslain muuttamista tai uuden ”kutsuntalain” säätämistä. Taloudellisen ohjauksen osalta tutkielma esittää verotukseen perustuvaa sääntelyä. Informaatio-ohjauksen keinoina tutkielmassa todetaan, että vaihtoehtoina voidaan pitää naisille järjestettävää asepalveluksesta kertovaa informaatiotilaisuutta tai informaatiokirjettä. Tutkimustuloksia on mahdollista hyödyntää tilanteessa, jossa Suomessa aloitettaisiin lainvalmistelu koskien naisten kutsuntoja.
Tutkielma on julkisoikeuden opinnäytetyö. Tutkimuskysymyksinä on, miten puolustusvoimien kutsuntajärjestelmä näyttäytyy perus- ja ihmisoikeuksien valossa erityisesti sukupuolten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta, sekä mitä sääntelykeinoja ja sääntelyn vaihtoehtoja voidaan pitää realistisina puolustusvoimien kutsuntajärjestelmän tasa-arvoistamiseksi. Menetelmällisesti tutkielma nojaa lainoppiin sekä empiiriseen oikeustieteeseen. Tutkimusote on lainsäädäntötutkimuksellinen. Tutkimus hyödyntää Jyrki Talan jaotteluja lain tavoitteenasettelun, sääntelystrategian, sääntelyvaihtoehtojen ja sääntelykeinojen osalta. Nämä toimivat tutkielman viitekehyksenä. Talan jaotteluihin perustuen tutkielma arvioi, mitä sääntelyvaihtoehtoja kutsuntajärjestelmän tasa-arvoistamiseksi on.
Tutkielma tarkastelee erilaisia oikeudellisia sekä ei-oikeudellisia vaihtoehtoja. Oikeudellisen sääntelyn keinot tarkastelevat velvoittavaa sääntelyä naisten kutsumiseksi kutsuntoihin, kun taas pehmeämmän sääntelyn näkökulmasta tarkastellaan keinoja asepalvelukseen hakeutuvien naisten määrän kasvattamiseksi. Nykyisen kutsuntajärjestelmän sukupuolten tasa-arvoa koskevaa voimassa olevaa lainsäädäntöä tarkastellaan kriittisesti. Lainsäädännön tarkastelun keskiössä on perus- ja ihmisoikeudet – erityisesti tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja syrjinnän kielto. Tutkielma tarkastelee, miten nykyinen sääntely on perusteltu Suomessa ottaen huomioon perustuslakivaliokunnan tulkinnat perusoikeuksien rajoittamisesta. Sääntelyä tarkastellaan niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla huomioiden Suomea velvoittavat kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja oikeuskäytäntö. Kokonaisarviossa huomioidaan myös aikaisempi tutkimus sekä eri verrokkimaiden kutsuntajärjestelmää koskevat valinnat ja toteutusmallit.
Tutkielmassa havaitaan, että kutsuntajärjestelmän tasa-arvoistamiseksi relevanteimmat sääntely- tai ohjauskeinot ovat oikeudellinen sääntely, taloudellinen ohjaus ja informaatio-ohjaus. Lisäksi tutkielmassa kokeilulakia pidetään yhtenä mahdollisena oikeudellisen sääntelyn käytännön testikeinona. Keinon valintaan vaikuttaa hypoteettiselle sääntelylle asetetut tavoitteet ja sääntelystrategiat. Oikeudellisen sääntelyn sisällä tarkastellaan nykyisen asevelvollisuuslain muuttamista tai uuden ”kutsuntalain” säätämistä. Taloudellisen ohjauksen osalta tutkielma esittää verotukseen perustuvaa sääntelyä. Informaatio-ohjauksen keinoina tutkielmassa todetaan, että vaihtoehtoina voidaan pitää naisille järjestettävää asepalveluksesta kertovaa informaatiotilaisuutta tai informaatiokirjettä. Tutkimustuloksia on mahdollista hyödyntää tilanteessa, jossa Suomessa aloitettaisiin lainvalmistelu koskien naisten kutsuntoja.