The Professionalization of Play: Examining the convergence of play and labour in online video content creation
Törhönen, Maria (2021)
Törhönen, Maria
Tampere University
2021
Tieto- ja sähkötekniikan tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Computing and Electrical Engineering
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2021-08-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2036-2
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2036-2
Tiivistelmä
Ihmisten työ- ja vapaa-aika ovat muuttuneet merkittävästi viime vuosikymmenten aikana. Digitalisaation, kehittyneiden digitaalisten ratkaisujen ja alustojen yleistyminen ja arkipäiväistyminen on mahdollistanut vapaa-ajan ja työn yhdistämisen – ja jopa vapaa-ajan muuttumisen työksi.
Työn ja huvin yhdistyminen näkyy mm. uusien palvelumallien ja ideoiden, kuten digitaalisten vaihtotalouspalveluiden, kehittymisenä, mutta myös ihmisten tapana uppoutua sosiaalisen median kanaviin. Niissä sisällön kuluttamisesta on tullut vaivattomasti myös sisällön tuotantoa yksinkertaisten ja jopa leikillisten toimintojen, esimerkiksi tykkäämisen, sisällön jakamisen ja kommentoinnin, kautta. Modernista, digitaalisen ja sosiaalisen median kuluttajasta on kehittynyt ns. tuluttaja, eli kuluttaja, joka myös tuottaa digitaalista sisältöä. Digitaalisten alustojen kehittymisen myötä vapaa-ajan mediakäyttäytyminen on muovautunut ammatillisemmaksi.
Tässä väitöskirjassa tarkastellaan työn ja huvin yhdistymistä, etenkin videosisällön tuottajien – kuten yksityisten striimaajien ja tubettajien - toiminnassa. Väitöskirja tarkastelee viiden erillisen julkaisun kautta videosisällön tuottajien käyttäytymistä, motivaatioita ja käytäntöjä sekä niiden vaikutusta vapaa-ajan toiminnan ammatillistumiseen. Väitöskirjassa hyödynnetään aiempaa konseptuaalista ja teoreettista ymmärrystä mm. mediatutkimuksesta, pelitutkimuksesta ja sosiaalipsykologiasta. Tutkimukset pohjautuvat pääasiassa määrälliseen tutkimusdataan induktiivisia ja deduktiivisia lähestymistapoja hyödyntäen.
Väitöskirjan ensimmäinen julkaisu tarkastelee aiempaa kirjallisuutta vapaa-ajan videosisällön tuotannon ammatillistumiseen liittyen ja pyrkii näin luomaan pohjan aihealueen ymmärrykselle. Toinen julkaisu analysoi sisällöntuottajien omia näkemyksiä toiminnastaan vapaa-ajan aktiviteettina, työnä tai niiden välimuotona, ja tämän näkemyksen vaikutusta toiminnan tuloksiin. Kolmas julkaisu taas tarkastelee videosisällön tuottajien motivaatioita tuottaa sisältöjä ja motivaatioiden vaikutusta toiminnan tuotoksiin. Neljäs ja viides julkaisu tarkastelevat videosisällön tuottajien käytäntöjä, erityisesti heidän tapaansa lisätä suosiotaan toiminnan parissa, ja suosituimpien videosisällön tuottajien käytäntöjä pelisisältöihin erikoistuneessa suoratoistopalvelu Twitchissä.
Väitöskirjan tuloksissa näkyy vapaa-ajan videosisällön tuotannon ammatillistuminen, mutta myös huvin merkitys toiminnassa ja sen kehittymisessä. Väitöskirjan toisessa julkaisussa havaitaan, että sisällöntuottajat, jotka suhtautuivat toimintaansa työnä, olivat selvästi tuotteliaimpia kolmesta arvioiduista ryhmästä ja saivat myös toiminnastaan eniten hyötyä mm. taloudellisesti. Kuitenkin nekin sisällöntuottajat, joille toiminta oli pääasiassa hupia, saavuttivat hyviä tuloksia, vaikka he näkivät selvästi vähemmän vaivaa tuloksen eteen. Heillä oli myös pisin kokemus toiminnasta. Kolmannessa julkaisussa havainnot olivat samankaltaisia. Vaikka ulkoisilla motivaatioilla, kuten ansioilla ja uran kehittymisellä, oli selkeä yhteys tuottajan viikoittaiseen tuotteliaisuuteen, oli toiminnan jatkuminen kuitenkin yhteydessä sisäisten motivaatioiden, kuten nautinnon ja sosiaalisen vuorovaikutuksen, kanssa.
Neljännessä ja viidennessä julkaisussa sama teema toistui. Vaikka molemmissa julkaisuissa havaittiin strategisia käytäntöjä ja työkaluja, joilla on yhteys toiminnan ammatillistumiseen, tuloksissa näkyi myös selvästi sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitys toiminnassa ja sen käytännöissä. Myös mm. autenttisuuden ja samaistumisen merkitys korostui. Näiden tulosten perusteella voidaan väittää, että sisällöntuotannon ammatillistuminen kehittyy eri käytäntöjen, käyttäytymisen ja motivaatioiden kautta, mutta toiminnan yhteydellä vapaa-ajan nautintoihin ja toiminnan tuottamalla huvilla on tärkeä merkitys videosisällön tuotannon jatkumisessa ja kehittymisessä.
Työn ja huvin yhdistyminen näkyy mm. uusien palvelumallien ja ideoiden, kuten digitaalisten vaihtotalouspalveluiden, kehittymisenä, mutta myös ihmisten tapana uppoutua sosiaalisen median kanaviin. Niissä sisällön kuluttamisesta on tullut vaivattomasti myös sisällön tuotantoa yksinkertaisten ja jopa leikillisten toimintojen, esimerkiksi tykkäämisen, sisällön jakamisen ja kommentoinnin, kautta. Modernista, digitaalisen ja sosiaalisen median kuluttajasta on kehittynyt ns. tuluttaja, eli kuluttaja, joka myös tuottaa digitaalista sisältöä. Digitaalisten alustojen kehittymisen myötä vapaa-ajan mediakäyttäytyminen on muovautunut ammatillisemmaksi.
Tässä väitöskirjassa tarkastellaan työn ja huvin yhdistymistä, etenkin videosisällön tuottajien – kuten yksityisten striimaajien ja tubettajien - toiminnassa. Väitöskirja tarkastelee viiden erillisen julkaisun kautta videosisällön tuottajien käyttäytymistä, motivaatioita ja käytäntöjä sekä niiden vaikutusta vapaa-ajan toiminnan ammatillistumiseen. Väitöskirjassa hyödynnetään aiempaa konseptuaalista ja teoreettista ymmärrystä mm. mediatutkimuksesta, pelitutkimuksesta ja sosiaalipsykologiasta. Tutkimukset pohjautuvat pääasiassa määrälliseen tutkimusdataan induktiivisia ja deduktiivisia lähestymistapoja hyödyntäen.
Väitöskirjan ensimmäinen julkaisu tarkastelee aiempaa kirjallisuutta vapaa-ajan videosisällön tuotannon ammatillistumiseen liittyen ja pyrkii näin luomaan pohjan aihealueen ymmärrykselle. Toinen julkaisu analysoi sisällöntuottajien omia näkemyksiä toiminnastaan vapaa-ajan aktiviteettina, työnä tai niiden välimuotona, ja tämän näkemyksen vaikutusta toiminnan tuloksiin. Kolmas julkaisu taas tarkastelee videosisällön tuottajien motivaatioita tuottaa sisältöjä ja motivaatioiden vaikutusta toiminnan tuotoksiin. Neljäs ja viides julkaisu tarkastelevat videosisällön tuottajien käytäntöjä, erityisesti heidän tapaansa lisätä suosiotaan toiminnan parissa, ja suosituimpien videosisällön tuottajien käytäntöjä pelisisältöihin erikoistuneessa suoratoistopalvelu Twitchissä.
Väitöskirjan tuloksissa näkyy vapaa-ajan videosisällön tuotannon ammatillistuminen, mutta myös huvin merkitys toiminnassa ja sen kehittymisessä. Väitöskirjan toisessa julkaisussa havaitaan, että sisällöntuottajat, jotka suhtautuivat toimintaansa työnä, olivat selvästi tuotteliaimpia kolmesta arvioiduista ryhmästä ja saivat myös toiminnastaan eniten hyötyä mm. taloudellisesti. Kuitenkin nekin sisällöntuottajat, joille toiminta oli pääasiassa hupia, saavuttivat hyviä tuloksia, vaikka he näkivät selvästi vähemmän vaivaa tuloksen eteen. Heillä oli myös pisin kokemus toiminnasta. Kolmannessa julkaisussa havainnot olivat samankaltaisia. Vaikka ulkoisilla motivaatioilla, kuten ansioilla ja uran kehittymisellä, oli selkeä yhteys tuottajan viikoittaiseen tuotteliaisuuteen, oli toiminnan jatkuminen kuitenkin yhteydessä sisäisten motivaatioiden, kuten nautinnon ja sosiaalisen vuorovaikutuksen, kanssa.
Neljännessä ja viidennessä julkaisussa sama teema toistui. Vaikka molemmissa julkaisuissa havaittiin strategisia käytäntöjä ja työkaluja, joilla on yhteys toiminnan ammatillistumiseen, tuloksissa näkyi myös selvästi sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitys toiminnassa ja sen käytännöissä. Myös mm. autenttisuuden ja samaistumisen merkitys korostui. Näiden tulosten perusteella voidaan väittää, että sisällöntuotannon ammatillistuminen kehittyy eri käytäntöjen, käyttäytymisen ja motivaatioiden kautta, mutta toiminnan yhteydellä vapaa-ajan nautintoihin ja toiminnan tuottamalla huvilla on tärkeä merkitys videosisällön tuotannon jatkumisessa ja kehittymisessä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4891]