Kumppani, kilpailija ja haastaja : EU:n diskurssikamppailu Kiinan monista merkityksistä

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkimuksen kohteena on Euroopan unionin (EU) kamppailu Kiinan diskursiivisesta ymmärtämisestä. Tutkielmassa selvitetään, millaisia Kiinaa ja EU–Kiina-suhteita koskevia diskursseja Euroopan komissio ja Euroopan parlamentti tuottavat, ja ovatko nämä diskurssit hegemonisessa kamppailussa keskenään.

Maailmanpolitiikassa voidaan nähdä olevan käynnissä vallan siirtymä Aasiaan päin, ja tämän kehityksen kärjessä on Kiina taloudellisella nousullaan. Kiinan nousu tarjoaa mahdollisuuksia kaupalle ja investoinneille, mutta samalla se on myös herättänyt huolta ja epävarmuutta siitä, miten Kiina tulee käyttämään kasvanutta vaikutusvaltaansa. Kiinan kasvavaan läsnäoloon, joka ilmenee taloudellisen vaikutusvallan, teknologisen kyvykkyyden sekä erityisesti joihinkin EU-jäsenmaihin kohdistuvan poliittisen vallan kautta, on havahduttu Euroopassa. Yhdysvalloista lähtöisin olevan ”Kiinan uhka” -koulukunnan mukaista ajattelua on näkyvissä myös eurooppalaisessa keskustelussa. Tutkimuskirjallisuus antaa myös viitteitä siitä, että Kiinaan liitettävät merkitykset länsimaissa painottuvat usein ääripäihin: uhkiin tai mahdollisuuksiin.

Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostaa diskurssiteoria, joka on Ernesto Laclaun ja Chantal Mouffen kehittämä poststrukturalistinen teoria. Diskurssiteoriassa keskeisenä on ajatus, että sosiaaliset ilmiöt eivät ole koskaan valmiita tai kokonaisia, minkä vuoksi teoria soveltuu hyvin hegemonisten kamppailujen tutkimiseen. Merkitykset eivät voi koskaan olla täysin kiinnitettyjä, ja tämä avaa tilaa jatkuville sosiaalisille kamppailuille yhteiskunnan ja identiteetin merkityksistä. Tutkielman aineisto koostuu Euroopan parlamentin ja Euroopan komission tuottamasta materiaalista, kuten strategioista ja puheista vuosilta 2015–2020. Menetelmällisinä välineinä analyysissä toimivat diskurssiteoriasta valikoidut käsitteet, joiden avulla pystytään tuomaan esiin kiistanalaisia käsitteitä ja eriäviä identifikaation muotoja valitusta kahden EU-instituution aineistosta.

Tutkielman analyysin perusteella komission aineistosta tunnistettiin hegemoninen ”strategisen kumppanuuden” diskurssi, jota rakennetaan kumppanuuden ja yhteisten intressien pohjalle. Komission aineistossa on vuodesta 2019 eteenpäin nähtävissä myös kilpaileva ”systeemisen kilpailijan” diskurssi, jossa suhtaudutaan kriittisemmin Kiinan vaikutusvallan kasvuun. Parlamentin tuottamassa aineistossa tunnistettiin puolestaan ”assertiivinen Kiina” -diskurssi, joka rakentuu pitkälti Kiinan esittämiselle uhkana. Aineiston aikajanalla tarkasteltuna äänenpainot Kiinaa kohtaan ovat tiukentuneet, mistä on osoituksena myös systeemisen kilpailijan käsitteen tulo EU:n retoriikkaan. Tulokset osoittavat komission ja parlamentin Kiinaa ja EU–Kiina-suhteita koskevien diskurssien asemoituvan diskursiiviseen kamppailuun keskenään. Tämä diskurssikamppailu on osoitus EU:n sisäisestä valtakamppailusta, ja se ilmentää EU:n ulkopolitiikkaa diskursiivisten kamppailujen kenttänä, jossa rakennetaan samalla myös EU:n identiteettiä.