Nauru näkyväksi : Keskustelunanalyyttinen tutkimus naurun tehtävistä kokousvuorovaikutuksessa

Abstract

Nauru on tärkeä nonverbaalinen vuorovaikutusresurssi ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Keskustelunanalyyttisen tutkimustavan mukaan nauru ei ole sattumanvaraista, kaoottista, eikä vain reagointia huumoriin, vaan sosiaalisesti organisoitunut ja systemaattisesti tuotettu ilmiö, jota tulee lähestyä itsenäisenä tutkimuskohteena. Naurun merkitys on huomattu myös työelämään ja organisaatioihin liittyvissä tutkimuksissa. Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani naurua monenkeskisen kokousvuorovaikutuksen näkökulmasta. Tutkimusaineistoni on kerätty itseohjautuvan organisaation kokouksista. Tutkimuskontekstina se tarjoaa uutta tarttumapintaa naurun tutkimiseen. Tarkasteluani ohjaa seuraava tutkimuskysymys: millaisia tehtäviä naurulla on itseohjautuvan organisaation kokousvuorovaikutuksessa.

Tutkimusaineistoni koostuu viidestä kokousvideosta, joiden analysoimiseen käytän tutkimusmenetelmänä keskustelunanalyysia. Useiden esianalyysivaiheiden jälkeen aineistosta rajautui 25 naurua sisältävää sekvenssiä, joista tutkielmani analyysiosiossa esittelen 12 esimerkkitilannetta. Analyysissä etsin vastausta tutkimuskysymykseeni tarkastelemalla, millaisiin keskustelukonteksteihin naurutilanteet kokouksissa kiinnittyvät, ja miten kokoukseen osallistujat orientoituvat nauruun. Analyysin perusteella jaottelin naurut kahteen pääluokkaan: kokoukseen osallistuja nauraa yksin, ja kokoukseen osallistujat nauravat yhdessä.

Yksinnaurut kiinnittyivät keskustelukonteksteihin, jotka olivat eri tavoin vakavia, hankalia, arkaluonteisia ja argumentoivia. Keskustelukontekstit jakautuivat neljään alaluokkaan, joissa yksinnaurut kiinnittyivät voimakkaan kannan ja kritiikin ilmaisemiseen, argumentointiin oman kannan puolesta ”altavastaajan” asemasta, huolenkerrontaan ja pyynnöstä kieltäytymiseen. Yksinnaurulle muodostui kahdenlaisia tehtäviä: naurut osoittivat keskustelukontekstin ongelmallisuuden ja arkaluonteisuuden sekä samalla hoitivat tätä vuorovaikutustilannetta. Usein yksinnaurun tehtävänä oli pehmentää ja loiventaa toimintoja sekä toimia osallistujan kasvojen suojelukeinona.

Kokoukseen osallistujat nauroivat yhdessä hankalien, arkaluonteisten ja argumentoivien keskustelujaksojen jälkeen. Yhteisnaurut kiinnittyivät yksittäisen osallistujan ehdotuksen ja osallistujien argumentointijaksojen jälkeisiin tilanteisiin sekä tilanteisiin, joita ennen oli edeltänyt yksinnaurua. Analyysin perusteella tulkitsin, että kaikissa esimerkeissä yhteisnauru kevensi tunnelmaa ja tuotti yhteistä positiivista tunnemoodia kokouksessa. Lisäksi yhteisnaurun tehtävänä oli osoittaa samanmielisyyttä ja yhteisymmärrystä, sulkea keskustelunaiheita sekä toimia osallistujien kasvotyönä.

Tutkimukseni tulokset täydentävät aiempia tutkimuksia ja lisäävät ymmärrystä naurun merkityksestä kokousvuorovaikutuksessa.