Häiritsevä melu kouluissa : Oppilaiden kokemuksia melun häiritsevyydestä
Mäkelä, Anni (2021)
2021
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma - Master´s Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-09-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202106215992
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202106215992
Tiivistelmä
Kouluikäiset lapset viettävät ison osan päivästään koulussa. Oppitunneilla ja muissa koulun tilanteissa on melua, jonka määrä vaihtelee. Tutkimuksella pyritään selvittämään, kokevatko oppilaat melun koulussa häiritseväksi. Tutkimuksessa taustatekijöitä olivat sukupuoli, luokka-aste, oppilaan oma kokemus meluherkkyydestään sekä oppilaan oma näkemys koulumenestyksestään. Tarkoituksena oli tarkastella taustatekijöiden yhteyksiä ja eroja suhteessa koettuun melun häiritsevyyteen.
Tutkimuksessa selvitettiin, kokevatko oppilaat melun häiritseväksi koulussa. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä ja siihen osallistui 128 oppilasta viidestä eri koulusta. Tutkimuksen aiheesta ei ole olemassa valmista kyselylomaketta, joten tutkimuksen kysymykset pohjautuvat usean aiemmin aihetta sivunneen tutkimuksen kyselyihin. Aineisto kerättiin vuoden 2017 alussa suomalaisen keskisuuren kaupungin alakouluista. Tutkimuksen osallistumiskutsu lähetettiin kaupungin kaikkien kolmas- ja kuudesluokkien opettajille. Oppilaat vastasivat kyselyyn koulussa. Tutkimusaineisto analysoitiin IBM SPSS Statistics 25 -tilasto-ohjelmalla. Aineiston analyysissä käytettiin t-testiä ja yksisuuntaista varianssianalyysiä. Lisäksi tulokset varmistettiin ei-parametrisilla Mann-Whitney U -testillä ja Kruskal-Wallis -testillä.
Tutkimuksen mukaan sukupuolella tai luokka-asteella ei ollut merkitsevää eroa tai yhteyttä koettuun melun häiritsevyyteen, mutta meluherkkyydellä ja koetulla melun ärsytyksellä oli merkittävä yhteys. Oppilaat, jotka eivät kokeneet itseään melulle herkiksi eivät myöskään kokeneet häiriintyvänsä melusta koulussa. Oppilaat, jotka tunnistivat itsensä melulle herkiksi, kokivat melun häiritsevämpänä koulussa. Merkittävä yhteys löytyi myös opintomenestyksen ja koetun melun häiritsevyyden välille. Mitä paremmin oppilas koki menestyvänsä koulussa, sitä vähemmän hän koki melun häiritsevänä. Tutkimuksessa ei mitattu kouluissa melun määrää, mutta arkihavaintojen ja aiempien tutkimusten pohjalta voidaan todeta, että melua esiintyy kaikissa kouluissa. Tutkimuksen tulosten perusteella melu on oppilaille niin arkipäiväistä, että suuri osa heistä on sopeutunut siihen, eivätkä he koe melua häiritseväksi. Siitä huolimatta on tärkeää, että oppilaiden kokemaa melun määrää pyritään kouluissa vähentämään, jotta vältytään melun aiheuttamilta fyysisiltä ja psyykkisiltä vaikutuksilta, joita voi esiintyä, vaikka oppilas ei itse kokisikaan melua häiritseväksi.
Tutkimuksessa selvitettiin, kokevatko oppilaat melun häiritseväksi koulussa. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä ja siihen osallistui 128 oppilasta viidestä eri koulusta. Tutkimuksen aiheesta ei ole olemassa valmista kyselylomaketta, joten tutkimuksen kysymykset pohjautuvat usean aiemmin aihetta sivunneen tutkimuksen kyselyihin. Aineisto kerättiin vuoden 2017 alussa suomalaisen keskisuuren kaupungin alakouluista. Tutkimuksen osallistumiskutsu lähetettiin kaupungin kaikkien kolmas- ja kuudesluokkien opettajille. Oppilaat vastasivat kyselyyn koulussa. Tutkimusaineisto analysoitiin IBM SPSS Statistics 25 -tilasto-ohjelmalla. Aineiston analyysissä käytettiin t-testiä ja yksisuuntaista varianssianalyysiä. Lisäksi tulokset varmistettiin ei-parametrisilla Mann-Whitney U -testillä ja Kruskal-Wallis -testillä.
Tutkimuksen mukaan sukupuolella tai luokka-asteella ei ollut merkitsevää eroa tai yhteyttä koettuun melun häiritsevyyteen, mutta meluherkkyydellä ja koetulla melun ärsytyksellä oli merkittävä yhteys. Oppilaat, jotka eivät kokeneet itseään melulle herkiksi eivät myöskään kokeneet häiriintyvänsä melusta koulussa. Oppilaat, jotka tunnistivat itsensä melulle herkiksi, kokivat melun häiritsevämpänä koulussa. Merkittävä yhteys löytyi myös opintomenestyksen ja koetun melun häiritsevyyden välille. Mitä paremmin oppilas koki menestyvänsä koulussa, sitä vähemmän hän koki melun häiritsevänä. Tutkimuksessa ei mitattu kouluissa melun määrää, mutta arkihavaintojen ja aiempien tutkimusten pohjalta voidaan todeta, että melua esiintyy kaikissa kouluissa. Tutkimuksen tulosten perusteella melu on oppilaille niin arkipäiväistä, että suuri osa heistä on sopeutunut siihen, eivätkä he koe melua häiritseväksi. Siitä huolimatta on tärkeää, että oppilaiden kokemaa melun määrää pyritään kouluissa vähentämään, jotta vältytään melun aiheuttamilta fyysisiltä ja psyykkisiltä vaikutuksilta, joita voi esiintyä, vaikka oppilas ei itse kokisikaan melua häiritseväksi.