Aivojen lepotilan häiriöt skitsofreniapotilaiden lähisukulaisilla : systemaattinen kirjallisuuskatsaus

Abstract

Skitsofreniaa sairastavalla väestöllä on todettu lukuisissa tutkimuksissa aivojen rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia. Yksi toiminnallisen aivokuvantamisen keskeinen kohde on aivojen toiminta lepotilassa; skitsofreniapotilailla on edelleen todettu aivojen lepotilan toiminnan häiriöitä useissa tutkimuksissa. Sairauden on niin ikään todettu olevan voimakkaasti periytyvä; näin ollen skitsofreniaa sairastavien lähisukulaisiin kohdistuva aivojen lepotilan toiminnan tutkimus on tarpeen sen osoittamiseksi, liittyvätkö skitsofrenian toiminnalliset aivomuutokset sairauden periytyvyyteen. Potilaiden lähisukulaisia koskevia tutkimuksia on tehty, mutta kertyneestä tutkimusaineistosta ei ole tehty kattavaa, systemaattista kirjallisuuskatsausta. Tässä katsausartikkelissa pyrittiin kokoamaan yhteen ne tutkimusraportit, jotka käsittelevät skitsofreniapotilaiden lähisukulaisten aivojen lepotilaa ja sen mahdollisia muutoksia. Systemaattinen kirjallisuushaku toteutettiin Pubmed-tietokannassa, ja katsaukseen valikoitui lopulta kaikkiaan 32 artikkelia. Katsaukseen sisällyttämisen edellytyksenä oli, että tutkimuksessa käsiteltiin otsikon tai tiivistelmän perusteella skitsofreniapotilaiden lähisukulaisia sekä aivojen lepotilan toimintaa. Aivotoiminnan poikkeamia todettiin lukuisilla aivoalueilla. Eniten muutoksia aineistossa todettiin mediaalisen prefrontaalikorteksin, posteriorisen pihtipoimun ja precuneuksen sekä inferiorisen temporaaligyruksen alueella. Myös angulaarigyruksen, mediaalisen temporaaligyruksen sekä inferiorisen frontaaligyruksen alueella todettiin useammassa kuin yhdessä tutkimusraportissa poikkeavuuksia. Sukulaisväestöllä todetut toiminnalliset poikkeamat olivat samansuuntaisia kuin skitsofreniaa sairastavalla väestöllä todetut poikkeamat. Katsaus tukee tulkintaa, että skitsofreniapotilaiden lähisukulaisten aivojen lepotilassa on todennettavissa poikkeamia, ja että osa näistä toistuu eri tutkimusten välillä. Tämä edelleen puoltaa tulkintaa skitsofreniasta hermoston kehityksellisenä häiriönä, ja nykyaikaista näkemystä skitsofreniasta aivojen konnektiviteetin häiriönä. Toisaalta tutkimusaineistossa todettiin lukuisia puutteita: katsaukseen valikoituneissa tutkimuksissa hyödynnettiin lukuisia toisistaan poikkeavia menetelmiä, ja otoskoko useimmissa tutkimuksissa oli pieni. Edelleen huomionarvoista on, että katsaus toteutettiin rajallisella kirjallisuushaulla, mikä saattoi rajata olennaisia tutkimuksia katsausartikkelin ulkopuolelle. Tulevassa skitsofreniapotilaiden lähisukulaisia käsittelevässä aivotutkimuksessa tulee huomioida nämä puutteet sekä pyrkiä johdonmukaiseen ja systemaattiseen raportointiin.