Sarcopenia as a Predictor of Survival in Vascular Patients

Abstract

Sarkopenialla tarkoitetaan lihaskudoksen vähentymistä ja siitä aiheutuvaa lihasten toiminnan heikentymistä ihmisen ikääntyessä. Sarkopenia on tunnettu, itsenäinen kliininen tila, ja sen arviointia voidaan hyödyntää niiden potilaiden tunnistamisessa, jotka todennäköisesti hyötyvät kirurgisista tai muista korkean riskin toimenpinteistä. Tämä mahdollistaa riski-hyötysuhteen optimionnin ja rajallisten resurssien tehokkaan hyödyntämisen terveydenhuollossa. Perinteisesti fysiologisten reservien arviointia erilaisilla pisteytysmenetelmillä on käytetty potilasvalinnan optimoinnissa erityisesti silloin, kun suunnitellaan korkean riskin leikkaustoimenpidettä iäkkäille potilaille. Aiemmin sarkopeniaa ei ole sisällytetty näihin ennakoiviin malleihin. Sarkopenian tunnistaminen on haastavaa, koska kliinisessä työssä ei ole käytettävissä tarkkaa, kustannustehokasta ja toistettavaa diagnostista menetelmää. Tällä hetkellä sarkopeniaa arvioidaan kyselylomakkeiden ja toiminnallisten testien avulla. Sarkopenian varhainen tunnistaminen saattaa mahdollistaa leikkausta edeltävät toimenpiteet potilaan tilan kohentamiseksi, esimerkiksi liikuntaharjoittelulla, ja sitä kautta myös kirurgisten tulosten optimoimisen.

Väitöskirjassa tutkittiin toimenpidettä edeltävistä ja seuranta-tietokonetomografiatutkimuksista mitattujen lihasparametrien toistettavuutta sekä lihaksen koon ja tiheyden itsenäistä ennusteellista vaikutusta kuolleisuuteen verisuonikirurgisten ja endovaskulaaristen toimenpiteiden jälkeen. Tutkimukset kohdistuivat Tampereen yliopistollisen sairaalan verisuonikirurgian sekä toimenpideradiologian yksikössä vuosina 2001–2018 hoidettuihin potilaisiin. Tutkimusaineisto kerättiin retrospektiivisesti Tampereen yliopistollisen sairaalan verisuonikirurgian rekisteristä ja potilastietokannasta sekä Fimlab Laboratoriot Oy:n tietokannasta. Tutkimuksiin sisällytettiin 301 vatsa-aortan aneurysman ja 242 sisemmän kaulavaltimoahtauman vuoksi leikattua potilasta sekä 312 potilasta, jotka olivat sairastaneet äkillisen, etukierron valtimon tukkeutumisesta aiheutuneen aivoinfarktin ja jotka hoidettiin mekaanisella verihyytymän poistolla.

Tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa toimenpiteitä edeltävistä ja seurantatietokonetomografiatutkimuksista lihasparametrit, jotka ennustavat itsenäisesti potilaan kuolleisuutta toimenpiteen jälkeen. Neljässä julkaisussa tutkittiin lihaksen koon, tiheyden ja näiden yhteisarvon vaikutusta potilaiden lyhyt- ja pitkäaikaisennusteeseen. Päävastemuuttuja oli pitkäaikaiskuolleisuus vatsa-aortan aneurysmaa ja kaulavaltimon endarterektomiaa koskeneissa tutkimuksissa sekä kolmen kuukauden kuolleisuus toimenpiteen jälkeen iskeemistä etukierron aivoinfarktia koskevassa tutkimuksessa. Lisäksi tutkittiin lannelihaksen koon ja tiheyden muutosta seurannan aikana kajoavasti hoidetuilla vatsa-aortan aneurysmapotilailla.

Lannelihaksen ja ulomman puremalihaksen mittaukset tietokonetomografiatutkimuksista osoittautuivat luotettaviksi ja toistettaviksi kliinikoiden välillä. Ensimmäisessä osatyössä havaittiin L2–L3-tason aksiaalileikkeistä mitattujen lannelihaksen tiheyden sekä lean-arvon olevan vatsa- aortan aneurysman leikkauksen jälkeiseen ennusteeseen itsenäisesti vaikuttavia ennustetekijöitä. Toisessa osatyössä havaittiin suonensisäisesti hoidettujen vatsa- aortan aneurysmapotilaiden seurannassa lannelihaksen koon suhteellisen muutoksen olevan seurannan aikana voimakkaampi kuolleisuuden ennustetekijä kuin seurantatietokonetomografiatutkimuksesta mitattu lannelihaksen koko. Kolmannessa osatyössä osoitettiin ulomman purentalihaksen koon olevan merkittävä pitkän ajan ennusteeseen vaikuttava tekijä sisemmän kaulavaltimon ahtauman vuoksi leikatuilla potilailla. Lisäksi akuutin proksimaalisen etukierron aivoinfarkin sairastaneilla potilailla ulomman purentalihaksen koko ja tiheys olivat neljännessä osatyössä itsenäisesti yhteydessä potilaan kolmen kuukauden ennusteeseen aivoinfarktin mekaanisen verihyytymän poiston jälkeen.

Väitöskirjan tulosten perusteella näyttää siltä, että lihasparametrit saattavat heijastaa sarkopeniaa ja että niitä voidaan käyttää verisuonikirurgisten potilaiden eloonjäämisen ennustamiseen. Lihasparametrit ovat kliiniseen työhön soveltuvia, luotettavia ja helposti saatavilla olevia muuttujia.

Sarcopenia refers to the reduction of skeletal muscle mass and strength, resulting in an impairment of muscle function and, subsequently, a deterioration in daily activities in aging people. It is an independent clinical condition, and the detection of sarcopenia may be useful in identifying optimal patients who benefit from surgical or other high-risk interventions, therefore optimizing the risk-benefit-ratio and effective allocation of limited resources in health care. Historically, the estimation of physiological reserves with different scoring methods has been utilized in the optimization of patient selection, especially in the case of surgery for elderly patients, but sarcopenia has not been included in these predictive models. The identification of sarcopenia is complicated by a lack of feasible, cost-effective, accurate, and reproducible diagnostic tools to be used in clinical work. Currently, it is evaluated using questionnaires and functional tests. Early recognition of sarcopenia may also enable preoperative interventions, such as physical exercise, to improve the condition of the patient and thereby also the results of surgery. Open and endovascular procedures to treat AAA and acute stroke patients are high-risk interventions, and these patients could benefit from the assessment of muscle parameters as markers of sarcopenia.

The present thesis studied the reliability and suitability of muscle parameters measured from pre- and postoperative computed tomography images, in addition to examining the independent predictive impact of muscle size and density on mortality after open vascular surgical and endovascular interventions. The included patients were treated at the Centre for Vascular Surgery and Interventional Radiology at Tampere University Hospital between 2001 and 2018. The data was collected retrospectively from the Tampere University Hospital vascular register and patient record database, and from the Fimlab Laboratoriot Oy Ltd database. A total of 301 patients undergoing surgery for an abdominal aortic aneurysm and 242 for an internal carotid stenosis, as well as 312 patients who had suffered a sudden cerebral infarction caused by a blockage of the anterior circulation and were treated with mechanical blood clot removal, i.e. mechanical thrombectomy, were included.

The present thesis aimed to identify muscle parameters that independently predict mortality after the vascular or endovascular intervention from pre-procedural and control computed tomography studies. In four studies, the association of muscle area, density and lean area with short- and long-term survival was studied. The end point was long-term mortality in the abdominal aortic aneurysm and endarterectomy studies, and 3-month postinterventional mortality in the anterior ischaemic stroke study. In addition, changes in the psoas muscle area and density during follow-up were studied in endovascularly treated abdominal aortic aneurysm patients.

Psoas and masseter muscle measurements from computed tomography studies proved to be reliable and repeatable between clinicians. In study I, the density of the psoas muscles, as well as their lean area, at the L2–L3-level axial slices were found to be independent predictors of mortality in patients treated for an abdominal aortic aneurysm. In study II, the relative psoas muscle area change during follow-up was found to be a stronger independent risk factor for mortality than the follow-up psoas muscle area in patients treated by means of endovascular aneurysm repair. In study III, the masseter muscle area was a significant long-term prognostic factor for carotid stenosis patients subjected to endarterectomy. Furthermore, in study IV, in patients with an acute proximal anterior occlusion, the size and density of the masseter muscle were independently associated with the three-month survival after anterior mechanical thrombectomy.

The results of the present thesis, therefore, suggest that muscle parameters may reflect sarcopenia and that they can be used in the prediction of survival in vascular patients. Muscle parameters are reliable, feasible and readily available for clinical work.