Rentoa ja leppoisaa – väsyttää ja ahdistaa : Varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia työhyvinvoinnista Covid-19 pandemian keskellä
Alhola, Krista (2021)
Alhola, Krista
2021
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma, varhaiskasvatus - Master´s Programme in Educational Studies, Early Childhood Education
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-06-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202106095807
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202106095807
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin varhaiskasvatuksen opettajien työhyvinvoinnin kokemuksia Covid-19 pandemian aikana. Tavoitteena oli opettajien kokemuksien kautta saada lisää ymmärrystä varhaiskasvatuksen arjen haastavista tilanteista sekä niiden vaikutuksista työhyvinvointiin. Tämän tutkimuksen lähestymistapa oli fenomenologinen ja aineistokeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Tutkimus toteutettiin keväällä 2021, jolloin pandemian poikkeusaikaa oli jatkunut yli vuoden. Tutkimukseen osallistui viisi (5) varhaiskasvatuksessa työskentelevää opettajaa, jotka yhtä lukuun ottamatta olivat Pirkanmaan alueelta. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisesti, soveltaen Perttulan (1995) fenomenologista metodia.
Tutkimuksen tulokset osoittivat opettajien subjektiivisten työhyvinvoinnin kokemusten muotoutuvan kahdeksasta (8) sisältöalueesta: organisaatio, johtaminen, työyhteisö, tiimi, työn tekeminen, lapset ja perheet sekä varhaiskasvatuksen opettaja itse. Tuloksista voitiin havaita, että poikkeustilanteesta huolimatta varhaiskasvatuksen opettajat olivat sitoutuneita ja motivoituneita työhönsä. Lasten arki haluttiin pitää mahdollisimman normaalina, huolimatta siitä, mitä päiväkodin ulkopuolella tapahtui.
Merkittävänä huomiona tutkimuksesta nousi varhaiskasvatuksen opettajien kokema huoli niistä lapsista, jotka pandemian aikana jäivät kotiin. Huoli lapsista lisäsi työn kuormittavuuden kokemuksia, kun työn koettiin siirtyvän osaksi vapaa-aikaa. Varhaiskasvatuksen opettajien kokemukset palautumisesta olisikin tärkeä tutkimuskohde tulevaisuudessa, jolla voidaan nähdä mahdollisuuksia työhyvinvoinnin kehittämiseen. Tutkimustuloksissa korostui, aiempaa tutkimustietoa myötäillen, varhaiskasvatuksen opettajien kokemukset työyhteisön ja tiimin tuen merkityksestä työn voimavarana. Teoria ja aikaisemmat tutkimukset tukevat saatuja tutkimustuloksia ja työhyvinvoinnin kehittämisessä tulisikin kiinnittää huomiota enemmän yksilötasolta yhteisötasolle, eikä pidä unohtaa organisaatioiden vastuuta.
Tässä tutkimuksessa korostettiin kuitenkin kokemusten subjektiivista luonnetta, tuoden samalla esiin työhyvinvoinnin monimuotoisuus. Tutkimuksella haluttiin tuoda esille ajatuksia siitä, kuinka tärkeää yhteiskunnallisesti on tutkia varhaiskasvatuksen opettajien työhyvinvointia, erityisesti vallitsevassa tilanteessa, jolloin pätevästä opetushenkilöstöstä on pulaa.
Tutkimuksen tulokset osoittivat opettajien subjektiivisten työhyvinvoinnin kokemusten muotoutuvan kahdeksasta (8) sisältöalueesta: organisaatio, johtaminen, työyhteisö, tiimi, työn tekeminen, lapset ja perheet sekä varhaiskasvatuksen opettaja itse. Tuloksista voitiin havaita, että poikkeustilanteesta huolimatta varhaiskasvatuksen opettajat olivat sitoutuneita ja motivoituneita työhönsä. Lasten arki haluttiin pitää mahdollisimman normaalina, huolimatta siitä, mitä päiväkodin ulkopuolella tapahtui.
Merkittävänä huomiona tutkimuksesta nousi varhaiskasvatuksen opettajien kokema huoli niistä lapsista, jotka pandemian aikana jäivät kotiin. Huoli lapsista lisäsi työn kuormittavuuden kokemuksia, kun työn koettiin siirtyvän osaksi vapaa-aikaa. Varhaiskasvatuksen opettajien kokemukset palautumisesta olisikin tärkeä tutkimuskohde tulevaisuudessa, jolla voidaan nähdä mahdollisuuksia työhyvinvoinnin kehittämiseen. Tutkimustuloksissa korostui, aiempaa tutkimustietoa myötäillen, varhaiskasvatuksen opettajien kokemukset työyhteisön ja tiimin tuen merkityksestä työn voimavarana. Teoria ja aikaisemmat tutkimukset tukevat saatuja tutkimustuloksia ja työhyvinvoinnin kehittämisessä tulisikin kiinnittää huomiota enemmän yksilötasolta yhteisötasolle, eikä pidä unohtaa organisaatioiden vastuuta.
Tässä tutkimuksessa korostettiin kuitenkin kokemusten subjektiivista luonnetta, tuoden samalla esiin työhyvinvoinnin monimuotoisuus. Tutkimuksella haluttiin tuoda esille ajatuksia siitä, kuinka tärkeää yhteiskunnallisesti on tutkia varhaiskasvatuksen opettajien työhyvinvointia, erityisesti vallitsevassa tilanteessa, jolloin pätevästä opetushenkilöstöstä on pulaa.