Harkinta, päätös ja poisto : poiston toteuttaminen museokokoelmasta

Abstract

Pro gradu -tutkielmani tavoitteena on syventää ymmärrystä esinekokoelmasta tehtävän poiston prosessista ja siihen vaikuttavista tekijöistä kulttuurihistoriallisissa museoissa. Tutkielma käsittelee poistoja yhtenä mahdollisena osana kokoelmanhallintaa. Tutkielmassa selvitettiin, millaisia näkemyksiä ja kokemuksia esinekokoelmien parissa työskentelevillä museoammattilaisilla on kokoelmapoistoista. Käytännön tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät edistävät tai hidastavat poistoprosessia, ja miten poistoprosessia voitaisiin sujuvoittaa. Kokoelmista tehtävät poistot ovat vakiinnuttaneet paikkansa hyväksyttynä kokoelmanhallinnan keinona suomalaisissa museoissa 2000-luvulla. Aiemmin museokokoelmat nähtiin pysyvinä, ja tavoitteena oli kaiken kokoelmiin tallennetun pysyvä säilyttäminen. Kokoelmien ja niiden vaatimien säilytystilojen jatkuva kasvu ei kuitenkaan ollut mahdollista, ja keskustelu kokoelmapoistoista lisääntyi. Museoalan tilastojen mukaan kulttuurihistoriallisten museoiden esinekokoelmista tehdään poistoja vuosittain vähän, mutta aihe on herättänyt silti alalla runsaasti keskustelua. Museoesineisiin liittyvien moninaisten merkitysten ja arvojen vuoksi kokoelmapoistojen toteuttaminen ei ole yksinkertaista, ja se koetaan usein paljon resursseja vaativana työnä. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on museoesineen merkityksen muodostuminen sekä kokoelmanhallinnan toimenpiteiden ketju, jonka yhtenä mahdollisena osana poisto nykyisin tunnistetaan. Tutkielma on laadullinen tapaustutkimus, jossa kokoelmapoiston prosessia ja siihen liittyviä kokemuksia tarkasteltiin esinekokoelmien parissa työskentelevien museoammattilaisten haastattelujen kautta. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Aineisto koostuu viidestä haastattelusta, jotka tehtiin esimies- tai asiantuntijatehtävissä kulttuurihistoriallisissa museoissa työskenteleville henkilöille. Aineistoa analysoitiin teemoitellun sisällönanalyysin avulla. Analyysin tuloksena selvisi, että poistoprosessi etenee kolmen eri vaiheen, harkinta, päätös ja poisto, kautta, joista harkintavaihe käynnistyy usein osana jotakin toista kokoelmanhallinnan työvaihetta. Harkintavaihe on prosessin eniten resursseja vaativa osa, jonka aikana on ratkottava sekä teoreettisia että käytännöllisiä kysymyksiä. Vertaistuki ja vuorovaikutus työyhteisössä koettiin tärkeiksi poistoharkinnan aikana. Keskustelujen kautta kokoelmiin liittyvä hiljainen tieto tulee näkyväksi, ja sitä voidaan käyttää poistoharkinnan tukena.