Oraalinen diadokokinesia Parkinsonin taudissa: Poikkeavan puheen piirteitä SMR-tehtävässä
Kosin, Marianne (2021)
2021
Logopedian maisteriohjelma - Master's Programme in Logopedics
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-06-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202106045677
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202106045677
Tiivistelmä
Suomessa idiopaattista Parkinsonin tautia sairastavien henkilöiden kykyä suoriutua oraalisen diadokokinesian tavusarjantoistotehtävästä (SMR, sequential motion rate) on tutkittu tiettävästi vain yhdessä kandidaatintutkielmassa. Näin ollen tämän tutkimuksen tarkoituksena on lisätä SMR-tehtävän käyttökelpoisuutta kyseisen potilasryhmän puhemotoriikan arvioinnissa. Lisäksi suomenkielisiltä ikääntyviltä, neurologisesti terveiltä puhujilta mitatut viitearvot SMR-tehtävästä suoriutumiseen puuttuvat.
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin idiopaattista Parkinsonin tautia sairastavien henkilöiden (n = 19, iän ka = 68,5 v.) kykyä suoriutua SMR-tehtävästä. Suoriutumista verrattiin ikääntyviin neurologisesti terveisiin puhujiin (n = 19, iän ka = 62,3 v.), minkä lisäksi tutkittiin, eroaako modifioidulla Hoehn ja Yahr -luokituksella arvioituna lievää (1–1,5: toispuolinen oireisto – toispuolinen oireisto ja ryhtimuutos, n = 11) ja keskivaikeaa (2–4: molemminpuolinen oireisto ilman tasapainovaikeuksia – vaikeasti invalidisoitunut, pystyy kävelemään tai seisomaan ilman apua, n = 8) tautia sairastavien henkilöiden kyky suoriutua tehtävästä toisistaan ja terveistä puhujista. Tutkittavilta kerätyistä puhetallenteista luokiteltiin SMR-tehtävän aikana tuotetut sujumattomuudet, laskettiin niiden määrä sekä maksimaalinen tavutoistonopeus puhe- ja artikulaationopeuden laskukaavoilla. Tuloksia tarkasteltiin tilastollisin menetelmin.
Idiopaattista Parkinsonin tautia sairastavien henkilöiden puhenopeutena laskettu maksimaalinen tavutoistonopeus vaihteli välillä 4,6–8,2 tavua sekunnissa ja artikulaationopeutena laskettuna välillä 4,7–8,8 tavua sekunnissa, kun tutkittavien iän vaikutusta ei otettu huomioon. Ryhmä tuotti runsaasti sujumattomuuksia (yht. 42), mutta yksilöllinen vaihtelu niiden määrässä oli laajaa (vv = 0–14). Tautia sairastavilla ilmeni SMR- tehtävässä virheellistä artikulaatiota (50,0 % sujumattomuuksista), toistoa (16,7 %), omissiota (16,7 %), intruusiota (11,9 %) ja perseveraatiota (4,8 %). Näistä runsaat artikulaatiovirheet sekä tahattomat tavujen ja äänteiden toistot erottelivat ryhmän terveistä puhujista (p < ,05), mutta sujumattomuuksien kokonaismäärän ero oli vain tilastollisesti suuntaa antava (p = ,054). Maksimaalinen tavutoistonopeus ei erotellut ryhmiä toisistaan. Idiopaattista Parkinsonin tautia sairastavien tutkimusryhmässä ilmeni kuitenkin yksilöllisiä eroja, joiden taustalla vaikutti tässä tutkimuksessa olevan erityisesti taudin vaikeusaste. Tutkimus osoittikin keskivaikeaa idiopaattista Parkinsonin tautia sairastavien henkilöiden toistavan tavuja hitaammin kuin lievää tautia sairastavat ja neurologisesti terveet puhujat (p < ,05). Vaikka lievässä idiopaattisessa Parkinsonin taudissa tavutoistonopeus oli myös neurologisesti terveitä nopeampi, se ei erotellut näitä ryhmiä toisistaan. Lievää tautia sairastavat tuottivat lisäksi huomattavasti enemmän sujumattomuuksia terveisiin ja keskivaikeaa tautia sairastaviin verrattuna, mutta ero oli merkitsevä vain terveisiin tutkittaviin (p < ,05). Lisäksi tutkimuksessa havaittiin sujumattomuuksien runsaan määrän olevan yhteydessä suureen artikulaationopeutena laskettuun tavutoistonopeuteen idiopaattista Parkinsonin tautia sairastavilla tutkittavilla (p < ,05).
Tulosten mukaan etenkin runsaat artikulaatiovirheet sekä tahattomat tavujen ja äänteiden toistot erottavat idiopaattista Parkinsonin tautia sairastavan henkilön terveestä puhujasta SMR-tehtävässä. Lisäksi tutkimus osoitti taudin eri vaikeusasteisiin liittyvän muutoksia sekä maksimaalisessa tavutoistonopeudessa että sujumattomuuksien määrässä. Tutkimustulokset viittaavatkin siihen, että SMR-tehtävä voi olla hyödyllinen osa idiopaattisen Parkinsonin taudin ja hypokineettisen dysartrian diagnosointia, kuin myös oireiden vaikeusasteen sekä niiden etenemisen puheterapeuttista arviointia. Lisäksi tämä tutkimus tarjoaa puheterapeuteille tyypillisesti ikääntyneiltä, yli 52-vuotiailta henkilöiltä mitattuja alustavia viitearvoja SMR-tehtävästä suoriutumiseen.
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin idiopaattista Parkinsonin tautia sairastavien henkilöiden (n = 19, iän ka = 68,5 v.) kykyä suoriutua SMR-tehtävästä. Suoriutumista verrattiin ikääntyviin neurologisesti terveisiin puhujiin (n = 19, iän ka = 62,3 v.), minkä lisäksi tutkittiin, eroaako modifioidulla Hoehn ja Yahr -luokituksella arvioituna lievää (1–1,5: toispuolinen oireisto – toispuolinen oireisto ja ryhtimuutos, n = 11) ja keskivaikeaa (2–4: molemminpuolinen oireisto ilman tasapainovaikeuksia – vaikeasti invalidisoitunut, pystyy kävelemään tai seisomaan ilman apua, n = 8) tautia sairastavien henkilöiden kyky suoriutua tehtävästä toisistaan ja terveistä puhujista. Tutkittavilta kerätyistä puhetallenteista luokiteltiin SMR-tehtävän aikana tuotetut sujumattomuudet, laskettiin niiden määrä sekä maksimaalinen tavutoistonopeus puhe- ja artikulaationopeuden laskukaavoilla. Tuloksia tarkasteltiin tilastollisin menetelmin.
Idiopaattista Parkinsonin tautia sairastavien henkilöiden puhenopeutena laskettu maksimaalinen tavutoistonopeus vaihteli välillä 4,6–8,2 tavua sekunnissa ja artikulaationopeutena laskettuna välillä 4,7–8,8 tavua sekunnissa, kun tutkittavien iän vaikutusta ei otettu huomioon. Ryhmä tuotti runsaasti sujumattomuuksia (yht. 42), mutta yksilöllinen vaihtelu niiden määrässä oli laajaa (vv = 0–14). Tautia sairastavilla ilmeni SMR- tehtävässä virheellistä artikulaatiota (50,0 % sujumattomuuksista), toistoa (16,7 %), omissiota (16,7 %), intruusiota (11,9 %) ja perseveraatiota (4,8 %). Näistä runsaat artikulaatiovirheet sekä tahattomat tavujen ja äänteiden toistot erottelivat ryhmän terveistä puhujista (p < ,05), mutta sujumattomuuksien kokonaismäärän ero oli vain tilastollisesti suuntaa antava (p = ,054). Maksimaalinen tavutoistonopeus ei erotellut ryhmiä toisistaan. Idiopaattista Parkinsonin tautia sairastavien tutkimusryhmässä ilmeni kuitenkin yksilöllisiä eroja, joiden taustalla vaikutti tässä tutkimuksessa olevan erityisesti taudin vaikeusaste. Tutkimus osoittikin keskivaikeaa idiopaattista Parkinsonin tautia sairastavien henkilöiden toistavan tavuja hitaammin kuin lievää tautia sairastavat ja neurologisesti terveet puhujat (p < ,05). Vaikka lievässä idiopaattisessa Parkinsonin taudissa tavutoistonopeus oli myös neurologisesti terveitä nopeampi, se ei erotellut näitä ryhmiä toisistaan. Lievää tautia sairastavat tuottivat lisäksi huomattavasti enemmän sujumattomuuksia terveisiin ja keskivaikeaa tautia sairastaviin verrattuna, mutta ero oli merkitsevä vain terveisiin tutkittaviin (p < ,05). Lisäksi tutkimuksessa havaittiin sujumattomuuksien runsaan määrän olevan yhteydessä suureen artikulaationopeutena laskettuun tavutoistonopeuteen idiopaattista Parkinsonin tautia sairastavilla tutkittavilla (p < ,05).
Tulosten mukaan etenkin runsaat artikulaatiovirheet sekä tahattomat tavujen ja äänteiden toistot erottavat idiopaattista Parkinsonin tautia sairastavan henkilön terveestä puhujasta SMR-tehtävässä. Lisäksi tutkimus osoitti taudin eri vaikeusasteisiin liittyvän muutoksia sekä maksimaalisessa tavutoistonopeudessa että sujumattomuuksien määrässä. Tutkimustulokset viittaavatkin siihen, että SMR-tehtävä voi olla hyödyllinen osa idiopaattisen Parkinsonin taudin ja hypokineettisen dysartrian diagnosointia, kuin myös oireiden vaikeusasteen sekä niiden etenemisen puheterapeuttista arviointia. Lisäksi tämä tutkimus tarjoaa puheterapeuteille tyypillisesti ikääntyneiltä, yli 52-vuotiailta henkilöiltä mitattuja alustavia viitearvoja SMR-tehtävästä suoriutumiseen.