Naisten verkostoja ja naisverkostoja: Tutkimus verkostoihin liittyvistä käsityksistä ja sukupuolelle rakentuvista merkityksistä
Haapala, Wilma (2021)
Haapala, Wilma
2021
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-06-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202106045669
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202106045669
Tiivistelmä
Naisten keskinäiset verkostot ovat olleet mediaotsikoissa viime vuosina ja verkostoitumisesta on puhuttu tärkeänä työelämätaitona. Kuitenkin tutkimusta naisten verkostoista on Suomessa tehty vain vähän. Tämän pro gradu -tutkielman avulla selvitin, millaisia käsityksiä verkostoihin liittyy ja mitä merkityksiä sukupuolelle rakentuu verkostoista puhuttaessa.
Tutkimusaineisto koostui yhdeksästä puolistrukturoidusta haastattelusta, jotka toteutin naisverkostojen toimintaan osallistuneiden naisten kanssa vuoden 2020 aikana. Haastateltavat löytyivät Suomessa toimivien naisverkostojen kautta. Tutkimukseni nojautui sosiaaliskonstruktionistiseen lähestymistapaan.
Analyysi rakentui kahdesta osasta. Ensimmäisen osan toteutin sisällönanalyysin avulla vastaten tutkimuskysymykseen: ”Millaisia käsityksiä naisverkostojen toimintaan osallistuvat naiset liittävät verkostoihin?” Toisen osan analyysista toteutin diskurssianalyysia hyödyntäen ja sen avulla vastasin toiseen tutkimuskysymykseen: ”Miten verkostot ja verkostoituminen rakentuvat sukupuoleen sidottuina asioina naisverkostojen toimintaan osallistuvien naisten puheessa?”
Verkoston käsite sai aineistossa kaksi tasoa. Se rakentui tarkoittamaan sekä yksilöiden verkostoja että järjestäytyneitä verkostoja. Verkostojen olemassaoloa selittivät yksilöiden tarpeet, tarpeita täyttävät toiminnot ja tarpeiden täyttymistä seuranneet hyödyt. Verkoston hallintaa kuvailtiin verkoston ylläpitämisen ja verkoston laajentamisen avulla. Verkoston laajentamisen nimesin verkostoitumiseksi. Verkostoissa oli nähtävissä ammatillinen, sosiaalinen ja yhteiskunnallinen ulottuvuus.
Sukupuolen merkitys suhteessa verkostoihin ja verkostoitumiseen rakentui viiden diskurssin kautta. Nämä olivat puolustautumisdiskurssi, voimaantumiskurssi, ongelmallisuusdiskurssi, ihmisyysdiskurssi ja kriittisyysdiskurssi. Kolme ensimmäistä ovat osa sukupuolen merkitystä korostavaa diskurssikokoelmaa ja kaksi jälkimmäistä ovat osa sukupuolen merkitystä häivyttävää diskurssikokoelmaa.
Sukupuolen merkitystä korostavissa diskursseissa naisverkostot ja naisten välinen verkostoituminen näyttäytyivät naisten keinona puolustautua ja voimaantua. Sukupuoli liitettiin myös verkostojen ongelmallisuuteen. Sukupuolen merkitystä häivyttävissä diskursseissa sukupuolen ei nähty olevan yhteydessä verkostojen toimintaan tai yksilöiden väliseen verkostoitumiseen.
Tulokset kertovat verkostojen lisäksi työelämän tasa-arvosta. Tutkimukseni tuloksien mukaan naisverkostojen olemassaolo ja naisten keskinäisen verkostoitumisen tärkeys ovat selitettävissä niin kauan kuin työelämää ei koeta tasa-arvoisena.
Tutkimusaineisto koostui yhdeksästä puolistrukturoidusta haastattelusta, jotka toteutin naisverkostojen toimintaan osallistuneiden naisten kanssa vuoden 2020 aikana. Haastateltavat löytyivät Suomessa toimivien naisverkostojen kautta. Tutkimukseni nojautui sosiaaliskonstruktionistiseen lähestymistapaan.
Analyysi rakentui kahdesta osasta. Ensimmäisen osan toteutin sisällönanalyysin avulla vastaten tutkimuskysymykseen: ”Millaisia käsityksiä naisverkostojen toimintaan osallistuvat naiset liittävät verkostoihin?” Toisen osan analyysista toteutin diskurssianalyysia hyödyntäen ja sen avulla vastasin toiseen tutkimuskysymykseen: ”Miten verkostot ja verkostoituminen rakentuvat sukupuoleen sidottuina asioina naisverkostojen toimintaan osallistuvien naisten puheessa?”
Verkoston käsite sai aineistossa kaksi tasoa. Se rakentui tarkoittamaan sekä yksilöiden verkostoja että järjestäytyneitä verkostoja. Verkostojen olemassaoloa selittivät yksilöiden tarpeet, tarpeita täyttävät toiminnot ja tarpeiden täyttymistä seuranneet hyödyt. Verkoston hallintaa kuvailtiin verkoston ylläpitämisen ja verkoston laajentamisen avulla. Verkoston laajentamisen nimesin verkostoitumiseksi. Verkostoissa oli nähtävissä ammatillinen, sosiaalinen ja yhteiskunnallinen ulottuvuus.
Sukupuolen merkitys suhteessa verkostoihin ja verkostoitumiseen rakentui viiden diskurssin kautta. Nämä olivat puolustautumisdiskurssi, voimaantumiskurssi, ongelmallisuusdiskurssi, ihmisyysdiskurssi ja kriittisyysdiskurssi. Kolme ensimmäistä ovat osa sukupuolen merkitystä korostavaa diskurssikokoelmaa ja kaksi jälkimmäistä ovat osa sukupuolen merkitystä häivyttävää diskurssikokoelmaa.
Sukupuolen merkitystä korostavissa diskursseissa naisverkostot ja naisten välinen verkostoituminen näyttäytyivät naisten keinona puolustautua ja voimaantua. Sukupuoli liitettiin myös verkostojen ongelmallisuuteen. Sukupuolen merkitystä häivyttävissä diskursseissa sukupuolen ei nähty olevan yhteydessä verkostojen toimintaan tai yksilöiden väliseen verkostoitumiseen.
Tulokset kertovat verkostojen lisäksi työelämän tasa-arvosta. Tutkimukseni tuloksien mukaan naisverkostojen olemassaolo ja naisten keskinäisen verkostoitumisen tärkeys ovat selitettävissä niin kauan kuin työelämää ei koeta tasa-arvoisena.