Konfliktien hallinta suurissa rakennushankkeissa

Abstract

Suuren rakennushankkeen läpivieminen budjetissa ja aikataulussa pysyen on haastavaa. Ongelmia tavoitteisiin pääsemiseen aiheuttavat epärealistiset budjetit, odotettua tiukemmat viranomaismääräykset sekä epätäydelliset sopimukset. Ongelmat tulevat esiin konflikteina. Konfliktin vaikutus voi olla hankkeelle negatiivinen tai positiivinen. Konfliktien hallinta pyrkii ratkaisemaan konfliktit siten, että niistä saadaan positiivia vaikutuksia. Tutkielma on kuvaileva kirjallisuuskatsaus, jossa selvitetään, miten konfliktien nettovaikutusta parannetaan suurissa rakennushankkeissa. Nettovaikutuksella tarkoitetaan konfliktien negatiivisien vaikutusten vähentämistä ja positiivisien lisäämistä. Konfliktien nettovaikutuksen parantamista tutkitaan selvittämällä parhaat konfliktien hallinnan strategiat sekä tekijät mitkä helpottavat konfliktien hallintaa. Konfliktit jaotellaan tehtäväkonflikteihin ja ihmissuhdekonflikteihin. Tehtäväkonflikteissa on kyse hankkeen tehtävien ratkaisuista tai resurssien jakamisesta. Tehtäväkonfliktit ovat hyödyllisiä, koska ne tuovat esiin ongelmia ja niiden innovatiivinen ratkaisu voi parantaa tuottavuutta. Ihmissuhdekonflikteissa on kyse tunteista ja ihmissuhteista. Ihmissuhdekonfliktit heikentävät tuottavuutta. Syyt tähän ovat päätöksenteon laadun heikentyminen, yksimielisyyden puuttuminen ja vähentynyt sitoutuminen yhteisiin päätöksiin. Konfliktien hallinnan strategiat ovat vetäytyminen ja välttely, mukautuminen, kilpailu, kompromissi ja yhteistoiminta. Tuottavuutta parantava vaikutus on yhteistoiminta- kompromissi- ja mukautumisstrategioilla. Niiden käyttäminen on kuitenkin haastavaa, jos muut osapuolet tahtovat käyttää kilpailu- tai välttelystrategiaa. Konfliktien hallintaa vaikeuttavia tekijöitä ovat osapuolten eturistiriidat, epätasapainoinen riskien allokointi ja etäisyys osapuolten välillä. Suurissa rakennushankkeissa on yleistä, että hankkeella ei ole yhtä yhteistä tavoitetta vaan jokaisella osapuolella on omat osittain samansuuntaiset tavoitteet. Tämä aiheuttaa eturistiriitoja. Rakennushankkeissa on yleistä, että tilaaja siirtää riskejä toteuttajalle, joka taas siirtää ne alaspäin omille alihankkijoille. Tästä voi seurata epätasapainoinen riskien allokointi. Epätasapainoinen riskien allokointi voi johtaa osapuolissa epäoikeudenmukaisuuden tunteeseen, mikä voi aiheuttaa opportunistista käytöstä. Etäisyys osapuolten välillä nostaa kynnystä kommunikaatiolle. Etäisyyteen vaikuttavia tekijöitä ovat osapuolten piirteet, organisaatioverkon piirteet ja projektin käytännöt. Konfliktien hallintaa helpottavia tekijöitä ovat yhteisten tavoitteiden asettaminen, riskien jakaminen ja tasapuolinen allokointi sekä osapuolten lähentäminen. Yhteisten tavoitteiden asettaminen vähentää osapuolten eturistiriitoja. Yhteiset tavoitteet ohjaavat osapuolia tilaajan vaikeammin määriteltäviin tavoiteisiin. Riskien tasapuolinen allokointi tarkoittaa riskien siirtämistä osapuolelle, joka pystyy parhaiten hallitsemaan ne. Vaikeimmat riskit voidaan jakaa osapuolten kesken, mikä vähentää opportunistista käytöstä. Osapuolten lähentäminen parantaa kommunikaatiota, joka on paras tapa vähentää ja ratkaista ihmissuhdekonflikteja. Konfliktien hallintaa helpottavat tekijät mahdollistavat yhteistoiminta-, kompromissi- ja mukautumisstrategioiden käytön. Allianssiurakassa konfliktien hallintaa helpottavat tekijät ovat sisäänrakennettuja. Allianssiurakka on kehitetty suurten ja vaikeiden hankkeiden toteutukseen ja siitä on saatu positiivisia kokemuksia. Allianssin tyyppipiirteet ovat yhteistyö, yhteinen sopimus, yhteinen organisaatio ja riskien jakaminen. Tyyppipiirteet mahdollistavat parhaiden konfliktien hallinnan strategioiden käytön allianssissa. Allianssiurakassa konfliktien nettovaikutus on herkemmin positiivinen eli riitaisuudet vähenevät ja konflikteista saadaan innovaatioita.