Vastuullisuusraportoinnin sääntely tiedonantovelvollisuuden kannalta

Abstract

Viime vuosina on puhuttu yhä enemmän paitsi ilmastonmuutoksesta myös esimerkiksi päästöistä, halpatyövoiman käytöstä, ihmisoikeuksista, korruptiosta ja yritysten hallitusten sukupuolijakaumista. Ihmiset kiinnittävät epäkohtiin vielä aiempaakin enemmän huomiota, ja ovat kuluttajina ja yritysten edustajina valmiita jopa boikotoimaan sellaisia yrityksiä, joiden toiminta ei vastaa omia tai edustetun yrityksen arvoja. Vastuullisuus kytkeytyy siten myös yritysten liiketoimintaan ja sijoittamiseen. Yritysten kohdalla puhutaan usein yritysvastuusta, jolla tarkoitetaan sellaista tapaa toteuttaa liiketoimintaa, joka ylittää lainsäädännöstä aiheutuvat vastuullisuuden vaatimukset yhteiskunnan, ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin osalta.

Yrityksen vastuullisuustekijöiden raportoinnista säädellään kirjanpitolaissa. Kirjanpitolain 3 a luvun mukaan yleisen edun kannalta merkittävän yhteisön täytyy antaa toimintakertomuksessaan selvitys myös muista kuin taloudellisista tiedoista. Raportoinnin sääntely on kuitenkin vastuullisuusraportin sisällön suhteen suppeaa ja joustavaa, ja herättää kysymyksen siitä, kuinka laadukasta tietoa yritysten vastuullisuudesta saadaan. Pro gradun tutkimuskysymyksenä onkin se, miten arvopaperimarkkinalain mukainen tiedonantovelvollisuus toteutuu nykyisellä vastuullisuusraportoinnin sääntelyllä.

Tutkimuskysymystä lähestytään alakysymysten kautta: millaista sääntelyä vastuullisuusraportointiin kohdistuu, millaista sääntelyä on tällä hetkellä suunnitteilla sekä millaista raportoinnin sääntelyä tiedonantovelvollisuuden toteutuminen edellyttää. Tutkimuksessa lähdetään liikkeelle raportointia koskevan sääntelyn esittelyllä. Sääntely ei sisällä valmiita raportointikehyksiä tai muita tiukkoja vaatimuksia yrityksille, joten moni yritys käyttää jotakin muuta yleisesti tunnettua vastuullisuusraportoinnin standardia raportointinsa pohjana. Tästä syystä myös näitä raportointistandardeja esitellään tutkimuksessa sääntelyn ohella.

Sääntelyn ja raportointikehysten esittelyn jälkeen tutkimuksessa esitetään, millaisia muutospaineita sääntelyyn kohdistuu ja millaista sääntelyä vastuullisuuteen ja sen raportointiin liittyen on suunnitteilla tulevaisuudessa niin Suomessa kuin Euroopan unioninkin tasolla. Suurimmiksi sääntelyn muutostarpeiksi tutkimuksessa esitetään olennaisten tietojen puuttuminen vastuullisuusraportista, tietojen esittäminen niiden todellista vaikutusta pienemmässä roolissa, tietojen vääristely, vastuullisuusraporttien vertailukelpoisuuden puute ja niiden tarkastuksen puute. Suunnitteilla olevasta sääntelystä esitellään EU:n konsultaation pohjalta tehty sääntelyehdotus sekä Suomen ja EU:n yritysvastuulait.

Lopulta tutkimuksessa päästään vastaamaan siihen, miten nykyinen sääntely ja sen mukainen vastuullisuusraportointi toteuttavat pörssiyhtiöiden tiedonantovelvollisuutta ja millaista sääntelyä tiedonantovelvollisuuden toteutuminen mahdollisesti vaatisi. Tutkimuksessa esitetään nykyisen vastuullisuusraportoinnin sääntelyn tilan mahdollistavan yrityksille vastuullisuustietojen esittämisen todellista positiivisemmassa valossa tietoja vääristellen tai jättämällä epäedulliset seikat kokonaan raportoimatta, ja siten toimimisen vastoin arvopaperimarkkinalain 1 luvun 4 §:n mukaista tiedonantovelvollisuutta. Edellä mainittujen lainsäädännön muutostarpeiden perusteella mahdollisen tulevan lainsäädännön tulisi parantaa etenkin vastuullisuusraporttien tietojen luotettavuutta ja laatua, vertailukelpoisuutta ja tarkastusta.