Suomen valtavirtaisen demokratiapolitiikan haasteet : valtioneuvoston demokratiapoliittisen toimintaohjelman 2017 demokratiakäsitykset ja poliittinen mielikuvitus
Jokela, Samuel (2021)
2021
Politiikan tutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-06-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202105305569
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202105305569
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani analysoin suomalaisen demokratian kuvitteellisuuden tilaa. Tarkoituksenani on ymmärtää suomalaisen demokratiakäsityksen taustauskomuksia. Pyrin arvioimaan demokratiakäsitysten kehikkoa poliittisen osallisuuden ja poliittisen oikeutuksen kautta osana laajempaa demokraattisen ja poliittisen mielikuvituksen kokonaisuutta.
Nojaan analyysissani neljän demokratiateorian kautta muodostettuun teoreettiseen viitekehykseen. Demokratiateoriat ovat liberaali demokratia, pluralistinen demokratia, deliberatiivinen demokratia ja osallistava demokratia. Teorioiden roolit painottuvat liberaalin demokratian valtavirtaisen luonteen arvioimiseen osana kansainvälistä tendenssiä. Pyrin teoreettisen viitekehyksen kautta arvioimaan demokratian kuvitteellisuuden tilaa, jota varten nostan eri demokratiamallien traditioita. Pluralistinen ja deliberatiivinen demokratiakäsitys toimivat liberaalin demokratian alaisuudesta johdettuina käsityksinä, jotka pyrkivät täydentämään tai arvioimaan liberaalia mallia uudestaan. Osallistavan demokratiateorian olemus toimii ontologialtaan eriävänä mallina ja traditiona. Demokratiakäsityksen tarkoituksena on selventää demokratian kuvitteellisuuden laajentumista ja erilaisten rajapintojen tarkastelua.
Tutkimuskehikon muodostaman ymmärryksen kautta selvitän suomalaisen demokratian sisältämiä demokraattisen kuvitteellisuuden varassa toimivien uskomusten ja käsitysten asemaa osana valtioneuvoston julkaisemaa demokratiapoliittista toimintaohjelmaa. Asiakirja on julkaistu vuonna 2017. Primääriaineistoni tueksi sisällytän tutkielmaan myös käynnissä olevan kansallisen demokratiaohjelman 2025 asiakirjaa koskettavaa arviointia. Esittelemieni demokratiateorioiden ja niiden sisältämien komponenttien kautta voin paikantaa tarkemmin primääriaineistoni demokratiakäsitykset ja määritellä suomalaisen demokratian haasteiden tunnistamiseen liittyviä osatekijöitä.
Tutkimuskysymykseni jakautuu kahteen osaan;
- Millaisia demokratiakäsityksiä ilmentyy valtioneuvoston demokratiapoliittisessa toimintaohjelmassa?
- Mitä demokratiapoliittiset käsitykset kertovat demokratian kuvitteellisuudesta?
Demokratiateorioiden tuottamien käsitysten kautta voin pohtia onko suomalainen demokratiakäsitys lukkiutunut yhden teoreettisen koulukunnan tai kannan käsityksen varaan sekä tarkastella, miten poliittisen mielikuvitukseen perustuvat demokratiaolettamukset vaikuttaisivat kansalaisyhteiskunnan poliittisten uskomusten rajoihin ja kuvastaisiko tämänkaltainen kehitys politiikan paradigmamuutosta. Demokratia ei ole lukkiutunut tai valmis, vaan kyse on muuttuvasta valtiomuodosta, joka rakentuu erilaisten kollektiivisten uskomusten varaan. Demokratian kriisiytymisen sijaan on perusteltua arvioida demokratian ontologian politiikkasiirtymää. Tutkimuksessani havaittavissa oleva muutos koskettaa demokratiakäsitysten päällekkäin rakentuvaa suhdetta. Aineiston havaintojen kautta voidaan esittää, että demokratiapolitiikan kuvitteellisuus ilmentää liberaalin demokratian valtavirtaista luonnetta sen itsemäärittelyprosessissa. Vastaavasti muut teoreettisen viitekehykseni demokratiakäsitykset näyttäytyvät osallisina demokratian määrittelyssä, mutta ne asemoituvat liberaalin demokratian olettamuksien kautta. Kyse ei ole tällöin yksiselitteisestä vaikutussuhteesta, vaan päällekkäisten demokratian kuvitteellisuuksien rakentumisesta ja uskomuksien kerrostumista.
Nojaan analyysissani neljän demokratiateorian kautta muodostettuun teoreettiseen viitekehykseen. Demokratiateoriat ovat liberaali demokratia, pluralistinen demokratia, deliberatiivinen demokratia ja osallistava demokratia. Teorioiden roolit painottuvat liberaalin demokratian valtavirtaisen luonteen arvioimiseen osana kansainvälistä tendenssiä. Pyrin teoreettisen viitekehyksen kautta arvioimaan demokratian kuvitteellisuuden tilaa, jota varten nostan eri demokratiamallien traditioita. Pluralistinen ja deliberatiivinen demokratiakäsitys toimivat liberaalin demokratian alaisuudesta johdettuina käsityksinä, jotka pyrkivät täydentämään tai arvioimaan liberaalia mallia uudestaan. Osallistavan demokratiateorian olemus toimii ontologialtaan eriävänä mallina ja traditiona. Demokratiakäsityksen tarkoituksena on selventää demokratian kuvitteellisuuden laajentumista ja erilaisten rajapintojen tarkastelua.
Tutkimuskehikon muodostaman ymmärryksen kautta selvitän suomalaisen demokratian sisältämiä demokraattisen kuvitteellisuuden varassa toimivien uskomusten ja käsitysten asemaa osana valtioneuvoston julkaisemaa demokratiapoliittista toimintaohjelmaa. Asiakirja on julkaistu vuonna 2017. Primääriaineistoni tueksi sisällytän tutkielmaan myös käynnissä olevan kansallisen demokratiaohjelman 2025 asiakirjaa koskettavaa arviointia. Esittelemieni demokratiateorioiden ja niiden sisältämien komponenttien kautta voin paikantaa tarkemmin primääriaineistoni demokratiakäsitykset ja määritellä suomalaisen demokratian haasteiden tunnistamiseen liittyviä osatekijöitä.
Tutkimuskysymykseni jakautuu kahteen osaan;
- Millaisia demokratiakäsityksiä ilmentyy valtioneuvoston demokratiapoliittisessa toimintaohjelmassa?
- Mitä demokratiapoliittiset käsitykset kertovat demokratian kuvitteellisuudesta?
Demokratiateorioiden tuottamien käsitysten kautta voin pohtia onko suomalainen demokratiakäsitys lukkiutunut yhden teoreettisen koulukunnan tai kannan käsityksen varaan sekä tarkastella, miten poliittisen mielikuvitukseen perustuvat demokratiaolettamukset vaikuttaisivat kansalaisyhteiskunnan poliittisten uskomusten rajoihin ja kuvastaisiko tämänkaltainen kehitys politiikan paradigmamuutosta. Demokratia ei ole lukkiutunut tai valmis, vaan kyse on muuttuvasta valtiomuodosta, joka rakentuu erilaisten kollektiivisten uskomusten varaan. Demokratian kriisiytymisen sijaan on perusteltua arvioida demokratian ontologian politiikkasiirtymää. Tutkimuksessani havaittavissa oleva muutos koskettaa demokratiakäsitysten päällekkäin rakentuvaa suhdetta. Aineiston havaintojen kautta voidaan esittää, että demokratiapolitiikan kuvitteellisuus ilmentää liberaalin demokratian valtavirtaista luonnetta sen itsemäärittelyprosessissa. Vastaavasti muut teoreettisen viitekehykseni demokratiakäsitykset näyttäytyvät osallisina demokratian määrittelyssä, mutta ne asemoituvat liberaalin demokratian olettamuksien kautta. Kyse ei ole tällöin yksiselitteisestä vaikutussuhteesta, vaan päällekkäisten demokratian kuvitteellisuuksien rakentumisesta ja uskomuksien kerrostumista.