"Viillot muuttuivat syvemmiksi ja pahemmiksi" : Tarinallisen feature-journalismin vaarat ja mahdollisuudet itsemurhista kertomisessa
Harmanen, Sanni (2021)
Harmanen, Sanni
2021
Journalistiikan maisteriohjelma - Master's Programme in Journalism
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-06-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202105285537
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202105285537
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa selvitän, miten tarinallisen feature-journalismin tapa käsitellä itsemurhaa suhteutuu itsemurhaa koskeviin suomalaisiin ja kansainvälisiin mediaohjeisiin. Tutkin sisällönanalyysin keinoin viittä tarinallista tekstijuttua, jossa käsitellään itsemurhaa tai sen yritystä, ja vertailen niiden tyyliä ja itsemurhan representaatioita mediaohjeisiin. Keskityin erityisesti juttujen tunteikkuuteen, tarinallisuuteen ja yksityiskohtaisuuteen sekä siihen, millaisena yhteiskunnallisena ilmiönä ne itsemurhan esittävät. Jutut ovat peräisin Helsingin Sanomista, Ilta-Sanomista, Iltalehdestä, Aamulehdestä ja Yle Uutisten verkkosivuilta.
Itsemurha on journalismille vaikea aihe käsiteltäväksi, sillä tutkimusten mukaan itsemurhien runsas ja näyttävä uutisointi mediassa voi aiheuttaa yleisössä vaarallisen jäljittelyvaikutuksen riskin. Siinä missä uutisgenressä tunnutaan noudattavan ennen kaikkea mediaohjeiden rajoittavia kieltoja, korostuvat ”tarinallisen itsemurhafeaturen” tyylilajissa ohjeiden kannustavat puolet, kuten tabujen purkaminen ja ymmärryksen lisääminen.
Analyysini perusteella tulkitsen, että tarinallisen jutun kiinnostavuuden logiikka edellyttää jutulta sellaista jännitettä ja yksityiskohtaisuutta, joka ei ole täysin linjassa mediaohjeiden kanssa. Mitä tarinallisempaa ja eläytyvämpää tyyliä juttu edustaa, sitä enemmän siinä ilmenee ristiriitoja mediaohjeiden kanssa. Ristiriitoja aiheuttavat esimerkiksi kontekstoivan tiedon poissaolo, kuvaukset ja vihjaukset itsemurhan toteutustavoista, dramaattiset kaunokirjalliset tehokeinot sekä kertojan ja keskushenkilön näkökulmien sulautuminen.
Toisaalta tarinallisessa itsemurhafeaturessa pidättäydytään itsemurhan ihannoimisesta ja sen syiden yksinkertaistamisesta, ja juttujen voi nähdä lisäävän itsemurhia koskevaa ymmärrystä varsinkin elämysorientoituneen tiedonintressin näkökulmasta. Jutuissa on myös vahvaa yhteiskuntakritiikkiä varsinkin terveydenhuoltojärjestelmää kohtaan.
Itsemurha on journalismille vaikea aihe käsiteltäväksi, sillä tutkimusten mukaan itsemurhien runsas ja näyttävä uutisointi mediassa voi aiheuttaa yleisössä vaarallisen jäljittelyvaikutuksen riskin. Siinä missä uutisgenressä tunnutaan noudattavan ennen kaikkea mediaohjeiden rajoittavia kieltoja, korostuvat ”tarinallisen itsemurhafeaturen” tyylilajissa ohjeiden kannustavat puolet, kuten tabujen purkaminen ja ymmärryksen lisääminen.
Analyysini perusteella tulkitsen, että tarinallisen jutun kiinnostavuuden logiikka edellyttää jutulta sellaista jännitettä ja yksityiskohtaisuutta, joka ei ole täysin linjassa mediaohjeiden kanssa. Mitä tarinallisempaa ja eläytyvämpää tyyliä juttu edustaa, sitä enemmän siinä ilmenee ristiriitoja mediaohjeiden kanssa. Ristiriitoja aiheuttavat esimerkiksi kontekstoivan tiedon poissaolo, kuvaukset ja vihjaukset itsemurhan toteutustavoista, dramaattiset kaunokirjalliset tehokeinot sekä kertojan ja keskushenkilön näkökulmien sulautuminen.
Toisaalta tarinallisessa itsemurhafeaturessa pidättäydytään itsemurhan ihannoimisesta ja sen syiden yksinkertaistamisesta, ja juttujen voi nähdä lisäävän itsemurhia koskevaa ymmärrystä varsinkin elämysorientoituneen tiedonintressin näkökulmasta. Jutuissa on myös vahvaa yhteiskuntakritiikkiä varsinkin terveydenhuoltojärjestelmää kohtaan.