Sound Production Treatment -menetelmä puheen apraksian kuntoutuksessa: kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Puheen apraksia on puheen motorinen häiriö, jossa puhetoimintojen motorinen suunnittelu ja toteutus on häiriintynyt. Se ilmenee ongelmina artikulaatiossa, prosodiassa, puheen nopeudessa sekä sujuvuudessa. Puheen apraksiaa voidaan kuntouttaa useilla eri kuntoutusmenetelmillä. Tutkimustiedon perusteella vaikuttavimpia kuntoutusmenetelmiä ovat artikulaatioliikkeiden tarkkuuden vahvistamiseen tähtää-vät artikulatoris-kinemaattiset kuntoutusmenetelmät. Artikulatoris-kinemaattisia kuntoutusmenetelmiä on tutkittu puheen apraksian kuntoutusmenetelmistä eniten, ja eniten tutkittu yksittäinen menetelmä on Sound Production Treatment (SPT). Menetelmä perustuu harjoitteluhierarkiaan, jossa onnistunutta ilmaisun tuottoa tuetaan monikanavaisten vihjeiden avulla. Kuntoutus toteutetaan aina harjoitteluhierarkiaa seuraten, mutta kuntoutuksen toteutukseen liittyvät seikat, kuten kuntoutuskertojen määrä ja kuntoutusjakson pituus, vaihtelevat eri tutkimusten välillä.

Tässä kandidaatintutkielmassa oli kaksi tutkimuskysymystä: miten kuntoutuksen toteutukseen liittyviä seikkoja on varioitu SPT-kuntoutusmenetelmää käytettäessä sekä onko varioimisella vaikutusta kuntou-tuksen vaikuttavuuteen. Tavoitteena oli muodostaa käsitys siitä, miten kuntoutusjakso olisi syytä toteuttaa, jotta kuntoutus olisi mahdollisimman vaikuttavaa. Tutkielma toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Aineiston haku ja valinta tehtiin tälle tutkimukselle määriteltyjen valinta- ja poissulkukriteerien mukaisesti. Analyysiin valittiin kahdeksan artikkelia, joissa oli yhteensä 35 tutkimushenkilöä. Aineistosta poimittiin taulukoihin kuntoutuksen toteutukseen liittyvät tiedot (kuntoutuskertojen lukumäärä, yhden kuntoutuskerran kesto, kuntoutusjakson kokonaiskesto, kuntoutusjakson intensiivisyys sekä tavoiteilmaisujen harjoittelujärjestys) sekä kuntoutuksen vaikuttavuudesta tehdyt arviot. Lopuksi kuntoutuksen vaikuttavuutta verrattiin kuntoutuksen toteutukseen liittyviin seikkoihin.

Kuntoutuskertojen lukumäärä, kuntoutusjakson kokonaiskesto, kuntoutusjakson intensiivisyys sekä tavoiteilmaisujen harjoittelujärjestys vaihtelivat paljon eri tutkimusten välillä. Yhden kuntoutuskerran ajallisen keston osalta samanlaista vaihtelua ei ollut havaittavissa. Vaikuttavuutta arvioitiin vertaamalla efektikokoja ennalta määritettyihin vertailuarvoihin. 29 tutkimushenkilöllä kuntoutuksella saadut positiiviset tulokset olivat vähintään yhden mitatun osa-alueen, kuten yhden äänteen tai kuntoutusjakson vaiheen, osalta suuria, kolmella tutkimushenkilöllä keskisuuria ja kahdella tutkimushenkilöllä pieniä. Yhdellä tutkimushenkilöllä kuntoutuksella ei havaittu huomionarvoista edistystä yhdenkään osa-alueen osalta. Tämän tutkielman perusteella vaikuttaa siltä, ettei kuntoutuksen toteutukseen liittyvien tekijöiden, kuten kuntoutusjakson pituuden ja intensiivisyyden, varioiminen vaikuta kuntoutuksen vaikuttavuuteen.