IFRS 9 -standardin vaikutukset sijoittajan näkökulmasta : systemaattinen kirjallisuuskatsaus

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli analysoida IFRS 9 -standardin vaikutuksia, tarkemmin ottaen hyötyjä ja haittoja, sijoittajien näkökulmasta. IFRS 9 on korvannut IAS 39:n 1.1.2018 alkaen. Standardimuutos vaikuttaa IFRS:n mukaan raportoiduissa tilinpäätöksissä rahoitusinstrumenttien luokitteluun ja arvostukseen, arvonalentumisten käsittelyyn ja suojauslaskentaan. Rahoitusta käsittelevät tilinpäätösstandardit ovat olleet vuosia kritiikin kohteena. Vuoden 2008 finanssikriisi korosti rahoitusinstrumenttien raportoinnin puutteita ja käynnisti standardiuudistuksen. Rahoitusinstrumenttien raportointi on monen sidosryhmän intressissä, mutta IASB:n mukaan uudistuksen perimmäinen tavoite on ollut saada tilinpäätöstiedon käyttäjät ymmärtämään rahoituksen kirjanpitoa, parantaa tilinpäätöstiedon hyödyllisyyttä ja lisätä sijoittajien luottamusta. Sijoittajien tarve rahoitusinstrumenttien paremmalle tilinpäätösraportoinnille onkin yksi merkittävä tekijä IFRS 9:n laadinnan taustalla. Tutkimus toteutettiin kirjallisuuskatsauksena hyödyntäen käsiteanalyyttista tutkimusotetta. Aineistona käytettiin 15:tä artikkelia, jotka tarkastelevat IFRS 9:ään liittyviä muutoksia sijoittajan näkökulmasta. Aineisto koottiin kahdeksasta tutkimusartikkeleita sisältävästä kansainvälisestä tietokannasta. Aineistohaut ja seulonta tehtiin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen periaatteita noudattaen. Valittu aineisto kuvattiin ja kategorisoitiin neljään teemaan: kommentointi ja reaktiot IFRS 9:n kehitystyön aikana, rahoitusinstrumenttien luokittelu ja arvostaminen, arvonalentumisten käsittely ja suojauslaskenta. Jokaisen teeman aineisto analysoitiin ensin erikseen ja lopulta aineistoa analysoitiin kokonaisuutena. Kirjallisuuden ja analyysin perusteella esitettiin tulkinta siitä, mitä hyötyjä ja haittoja IFRS 9:n käyttöönotolla on sijoittajille ja miten IASB on onnistunut asettamansa tavoitteen saavuttamisessa. Tulosten perusteella IASB on parantanut rahoitusinstrumenttien raportointia sijoittajien näkökulmasta. IFRS 9:n hyötyjä sijoittajille ovat (i) rahoitusinstrumenttien luokittelun yksinkertaistaminen ja uudelleen luokittelun rajoittaminen, (ii) rahoitusvarojen käyvän arvon lisääminen, (iii) arvonalentumisten ennakointi ja laskentatavan yhtenäistäminen, (iv) suojauslaskennan sovellettavuuden lisääminen sekä (v) kytkettyjen johdannaisten käsittelyn yksinkertaistaminen. Muutokset parantavat informaation merkityksellisyyttä, todennettavuutta, oikea-aikaisuutta ja ymmärrettävyyttä. IFRS 9:n haittoja sijoittajille ovat (i) arvostussäännöt, jotka eivät huomioi käyvän arvon saatavuutta, kuten epälikvidien oman pääomanehtoisten instrumenttien subjektiivinen arvostus käypään arvoon, (ii) odotettujen arvonalentumisten ajoituksen ja määrän subjektiivisuus, (iii) käyvän arvon muutosten aiheuttama lisääntynyt tulosvaihtelu sekä (iv) odotettujen luottotappioiden ja toteutuneiden erien sekoittuminen tuloksessa. Lisääntynyt subjektiivisuus tuo tuloksenohjausmahdollisuuksia ja vähentää vertailukelpoisuutta. Käyvän arvon muutosten tulosvaikutus ja ennakoitujen sekä toteutuneiden erien sekoittaminen taas johtavat sijoittajien virhetulkintoihin. Muutoksista on enemmän hyötyä kuin haittaa, mutta ei kaikissa tapauksissa. Paikallisen kirjanpitolainsäädännön ja IAS 39:n keskinäiset erot ja yrityksen lähtökohtaisesti heikkolaatuisempi tilinpäätösinformaatio laskevat IFRS 9:n odotettua hyötyä. Syy on oletettavasti kansainvälisen vertailtavuuden puute, uudet tuloksenohjausmahdollisuudet ja käyttöönoton kustannukset. Tulokset lisäävät ymmärrystä IFRS 9:n hyödyistä ja haitoista sijoittajille mutta eivät kata kaikkia vaikutuksia, koska aiheen tutkimus on vielä hajanaista. Hyödyt ovat jopa odotettavia tuloksia IASB:n tavoitteiden takia, mutta tunnistetut haitat tarjoavat erityisen arvokasta tietoa. IFRS on osa lainsäädäntöä yli 140 maassa, joten vaikutukset ovat maailmanlaajuisia. Ymmärrys vaikutuksista auttaa tiedon tulkitsemisessa ja sijoituspäätöksissä. Myös IASB:n on oleellista ymmärtää muutosten vaikutukset. Tulokset rajoittuvat raportoinnin uudistuksiin verrattuna IAS 39:ään. Tulosten validiteetin haasteena on oletus rationaalisesta sijoittajasta ja hyödyllisen tiedon puutteellinen teoriaperusta. Aiheen jatkotutkimus ylipäänsä on tarpeen, mutta erityisesti laadullinen tutkimus, kuten sijoittajien haastattelut, auttaisivat sijoittajanäkökulman ymmärtämisessä. Koko tutkimushaaralle olisi lisäksi etua tiedon hyödyllisyyden ja sen ominaisuuksien käsiteanalyyttisesta tutkimuksesta.