Paperittoman tehtaan sisäverkko ja sen toimintavarmuus

Abstract

Nykyaikaiselle paperittoman tehtaan toiminnalle oleellista on ajantasainen tiedonkulku toiminnanohjausjärjestelmän ja tuotantolinjojen välillä, sillä sen katkeaminen aiheuttaa katkoksia tuotantoon. Tieto kulkee tehtaan sisäverkon kautta, joten sisäverkon tulee olla toimintavarma ja riittävän suorituskykyinen. Ylimääräiset tuotantoseisokit voivat aiheuttaa taloudellisia menetyksiä, joten panostaminen verkkoyhteyksien toimintavarmuuteen on olennainen osa yritysten riskienhallintaa. Mitä suurempi tehdas on, sitä suuremmat taloudelliset menetykset voivat olla, joten on loogista pyrkiä ennaltaehkäisemään tuotantokatkoja minimoimalla verkkoyhteyksiin liittyviä riskejä. Tässä työssä tutkitaan paperittoman tehtaan ideologiaa ja käsitellään toiminnanohjausjärjestelmän roolia tehdastoiminnassa. Lisäksi työssä tutkitaan sisäverkkotekniikoita, joiden avulla voidaan rakentaa paperittomaan tehtaaseen toimintavarmuudeltaan hyvä sisäverkko. Lisäksi työssä tehdään case-tutkimus, jossa perehdytään kohdeyrityksen paperittoman tehtaan toimintaan, sisäverkkoon ja käsitellään sisäverkon toimintavarmuutta sekä kehityskohteita. Työn tuloksista voidaan päätellä, että reaaliaikainen tiedonkulku paperittoman tehtaan toiminnanohjausjärjestelmän ja tuotannossa käytettävien laitteiden välillä mahdollistaa tehokkuuden ja asiakastyytyväisyyden parantamisen sekä tuotannon ohjaamisen Lean-ajattelun avulla. Lisäksi paperittoman tehtaan sisäverkon rakenteesta tulee suunnitella ja toteuttaa mahdollisimman vikasietoinen sekä toimintavarmuudelle tulee määritellä relevantit mittarit. Case-tutkimuksessa korostui kohdeyrityksen tehtaan riippuvuus toiminnanohjausjärjestelmän ja tuotannossa käytettävien mobiililaitteiden välisestä yhteydestä. Kohdeyrityksen sisäverkko on toteutettu kustannustehokkaasti ja sen toimintavarmuuteen on kiinnitetty huomiota, mutta kehityskohteiksi löydettiin pienellä kustannuksella toteutettavissa olevia toimenpiteitä, kuten kaapeloinnin toteuttaminen kytkimien C ja D välille. Näiden toimenpiteiden myötä verkon reduntanttisuus kasvaisi ja yksittäisten linkkien tai komponenttien vikaantumisen aiheuttama riski liiketoiminnan häiriöille pienenisi.