Silmä valokuvasta: Chileläisten kuvajournalistien kokemuksia sosiaalisen konfliktin tallentamisesta

Abstract

Tämän pro gradun tarkoituksena oli selvittää, miten chileläiset kuvajournalistit ovat kokeneet työnsä dokumentoidessaan vuoden 2019 lokakuussa puhjenneita mielenosoituksia. Ihmisoikeusjärjestöt ovat moittineet poliisin voimankäyttöä liialliseksi, ja sadat ihmiset ovat saanet silmävammoja mieltään osoittaessaan. Valtamedioiden tuottamaa kuvaa sosiaalisesta liikehdinnästä on moitittu puolueelliseksi ja mielenosoituksia tarkoituksenmukaisesti demonisoivaksi. Valta- ja vastamedioiden välisessä suhteessa ja virkavallan asenteissa journalisteja kohtaan on paljon samaa kuin Chilessä 1970–80-luvuilla vallinneen diktatuurin aikana.

Tutkimusta varten haastateltiin kolmea paikallista, itsenäistä kuvajournalistia heidän työkokemuksistaan. Teemahaastattelujen laadullisella sisällönanalyysillä selvitettiin, miten kuvaajat itse sanoittavat kokemuksiaan mielenosoitusten taltioimisesta. Kokemuksiin suhtaudutaan tutkimuksessa fenomenologisesti, jolloin kertomuksissa toistuvia asioita voidaan käyttää laajempien rakenteiden tarkastelemiseen.

Tutkimusta varten haastatellut kuvaajat olivat poikkeuksetta mielenosoittajien ja heidän vaatimustensa puolella ja pyrkivät työllään tekemään oman osansa tärkeäksi kokemansa asian puolesta. Dokumentoidessaan virkavallan menettelytapoja kuvaajat toimivat eräänlaisena vastavalvontavoimana. Kuvaajat kokivat poliisin pyrkivän järjestelmällisesti estämään heidän työntekoaan. He ajattelivat tämän kumpuavan poliisin pelosta jäädä kiinni protokollan noudattamatta jättämisestä. Väkivallan uhka ei kuitenkaan vaikuttanut kuvaajiin lamauttavasti, ja he jatkoivat työntekoaan huolehtien kuitenkin samalla turvallisuudestaan erilaisin suojavälinein ja -keinoin.

The purpose of this thesis was to find out how Chilean photojournalists perceive their work in documenting the demonstrations that erupted in October 2019. Human rights organizations have accused the police of using excessive force, and hundreds of people have suffered eye injuries while demonstrating. Mainstream media’s portrayal of the social movement has been criticized for being biased and purposefully demonizing demonstrations. The relation between mainstream and counter media and the authorities’ attitude towards journalists is much the same as during the dictatorship in Chile in the 1970s and 1980s.

For the study, three local independent photojournalists were interviewed on their work. A qualitative content analysis of the thematic interviews was used to find out how the photographers themselves articulate their experiences of recording the demonstrations. Their accounts are treated phenomenologically in the study, so that recurring issues in the reports can be used to examine larger-scale structures.

All of the photographers interviewed for the investigation stood by the protesters and their demands. Through their work, they aspired to contribute to a cause they felt was important. In documenting the procedures of the authorities, the photojournalists act as a counter-surveillance force of a kind. The photographers felt that the police were systematically trying to block them from working. They believed this originated in the police’s fear of being caught violating the protocol. However, the threat of violence did not paralyze the photographers, and they continued to work while protecting their safety with various means.

El propósito de esta tesis de maestría fue conocer cómo los fotoperiodistas chilenos perciben su trabajo al documentar las manifestaciones que estallaron en octubre de 2019. Organizaciones de derechos humanos han acusado a la policía de hacer un uso excesivo de la fuerza, y cientos de personas han sufrido mutilaciones oculares en el marco de las manifestaciones. La imagen que los medios de comunicación nacionales producen del movimiento social ha sido criticada por ser parcial y de demonizar a las manifestaciones deliberadamente. La relación entre los medios tradicionales y los medios independientes, como también la actitud de las autoridades hacia los periodistas, tiene similitudes con la época de la dictadura en Chile en las décadas de 1970 y 1980.

Para el estudio, se entrevistó a tres fotoperiodistas independientes sobre su trabajo. Se utilizó un análisis cualitativo del contenido de las entrevistas temáticas para averiguar cómo los propios fotógrafos articulaban sus experiencias al cubrir las demostraciones. En el estudio sus relatos son tratados de forma fenomenológica, de este modo las temáticas recurrentes en los testimonios se pueden utilizar para examinar estructuras a mayor escala.

Todos los fotógrafos entrevistados para la investigación apoyaban a los manifestantes y sus demandas. A través de su trabajo, aspiraban a contribuir a una causa que consideraban importante. Al documentar los procedimientos de las fuerzas policiales, los fotoperiodistas actuaban como una especie de fuerza de contra-vigilancia. Los fotógrafos sentían que la policía estaba sistemáticamente tratando de dificultarles el trabajo. Creían que esto se debía al miedo de la policía de ser sorprendido violando el protocolo. Sin embargo, la amenaza de violencia no había paralizado a los fotógrafos quienes continuaban trabajando protegiendo su seguridad con diversos medios.