Toisto journalismin kentällä: Etnografiseen aineistoon perustuva mallinnus journalismiprofession kentän sisäisestä dynamiikasta

Abstract

Tutkimus paneutuu journalismin ammatillisuuteen eli professionalismiin etnografisen aineiston avulla. Se tarkastelee professionalismia ja toimitustyön käytäntöjä arjen tasolla ja rakentaa teoreettisen mallin siitä, miten professio jokapäiväisessä työssä toiminnan kautta määrittelee omaa kenttäänsä. Työ tarkastelee professionalismia dynaamisena, alati tuotettavana ja muuttuvana kulttuurina ja paneutuu erityisesti toimijoiden rooliin ja kentän sisäiseen kamppailuun professionalismin määrittelyssä. Toimijuuden jäljittämiseksi journalistisia käytäntöjä tarkastellaan yksityiskohtaisesti, niiden merkityksiä ja niiden syntyyn vaikuttaneita valtasuhteita jäljittäen. Tutkimuksen etnografinen aineisto on kerätty Hämeen Sanomien ja Etelä-Suomen Sanomien toimituksissa 2003–2004, ennen digitalisaation aikaan saamia suuria muutoksia. Tämän ansiosta aineisto antaa mahdollisuuden keskittyä pysyvyyteen ja arkisen toiminnan kautta tapahtuviin muutoksiin sekä kehitellä tältä pohjalta teoreettista mallia ja käsitteistöä, joiden avulla ymmärtää aiempaa paremmin toimijuutta ja sen merkitystä journalismissa. Tätä ymmärrystä on journalismin tutkimuksen piirissä peräänkuulutettu 2000-luvun alusta lähtien, ja sen voi nähdä merkitykselliseksi nykyisen, alati muuttuvan journalismin tutkimukselle.

Tutkimuksessa yhdistyy kolme erilaista teoriaa: professionalismin teoria, kenttäteoria ja performatiivisuuden teoria. Niistä jokaisella on tutkimuksessa oma, erilainen tehtävänsä. Professionalismi on kohde, josta tutkimus tuottaa tietoa ja jonka teoriaa se kehittää. Professionnalismikäsityksen lähtökohtana puolestaan on Pierre Bourdieu’n kenttäteoriaan nojaava ajatus, jonka mukaan jounalismiprofessio on tiedollinen yhteisö. Professiota yhdistää sen doxa, jaettu tietämisen tapa, joka määrittää journalismin kenttää. Profession tehtävänä on yhtäältä ylläpitää ja puolustaa omaa kenttäänsä mutta samanaikaisesti myös jatkuvasti määritellä sitä uudelleen, jotta se säilyttää elinvoimansa. Kentän ylläpitävän ja uudistavan toiminnan erittelyssä tutkimus hyödyntää Judith Butlerin kehittämän performatiivisuuden teorian käsitteitä. Ne toimivat teoreettis-metodologisena välineenä aineiston analyysissa. Tämän teorian mukaan tuotamme todellisuutemme jatkuvissa toistoissa, joista valtaosa on uusintavia eli ylläpitää vallitsevaa tilannetta. Jatkuvan toiston vaatimus avaa kuitenkin mahdollisuuden myös toisin toistamiselle, joka puolestaan voi horjuttaa vallitsevaa tilannetta.

Työn keskeinen tulos on etnografisen aineiston perusteella luotu malli journalismiprofessiosta. Se jaottelee toimitustyön käytännöissä tapahtuvan toiston kolmeen eri lajiin, joilla kullakin on oma tehtävänsä journalismin kentän määrittelyssä. Nämä toiston lajit ovat riittävä, ideaalinen ja dynaaminen toisto. Riittävässä toistossa profession periaatteet sovittuvat yhteen mediayrityksen ja ympäröivän yhteiskunnan tavoitteiden kanssa ja toisto ylläpitää vallitsevaa tilannetta. Riittävään toistoon sisältyy kuitenkin jatkuva huoli journalismiprofession ideaalien toteutumisesta ja kentän riippumattomuudesta. Tästä seuraa ideaalien ylläpitämiseen tähtäävää toisin toistamista, ideaalista toistoa. Ideaalinen toisto huolehtii ennen kaikkea kentän rajojen puolustamisesta. Se pyrkii haastamaan riittävää toistoa, mutta samalla se ylläpitää journalismiprofession jaettua, vallitsevaa doxaa. Dynaaminen toisto sen sijaan kritisoi nimenomaan vallitsevaa doxaa ja pyrkii horjuttamaan ja uudistamaan sitä. Se hakee vaikutteita yhteiskunnan muilta kentiltä, kuten taloudesta, teknologiasta, politiikasta tai taiteesta, ja pyrkii tätä kautta määrittelemään journalismin kenttää uudelleen ja säilyttämään sen hallitun epävakauden, joka mahdollistaa elinvoimaisuuden muuttuvassa yhteiskunnassa.

This dissertation examines the professionalism of journalism through ethnographic research. The study focuses on journalistic practices in the everyday life of a newsroom. It proposes a theoretical model of how profession defines its own field through journalistic practices. Professionalism is seen as a dynamic, constantly changing and altering phenomenon, and the study is particularly interested in how the actors define their own field and struggle over its definitions. To understand the significance of the actors, journalistic practices are examined on a micro level, tracing both the meanings and the power relations incorporated in the actual practices of news making.

The ethnographic research material was gathered in the newsrooms of two Finnish regional newspapers, Hämeen Sanomat and Etelä-Suomen Sanomat. The material was gathered in 2003 and 2004, before the digitalization profoundly changed the Finnish media. Due to the relative stability of this context, the material gives an opportunity to concentrate on persistence rather than rapid changes in how journalism operates. However, it also allows the study to highlight the minor and gradual changes occurring in the everyday work. It also helps refining theoretical ideas and concepts for understanding the relevance of professional actors and their acts in the field of journalism.

The dissertation utilizes and combines three different theories – theory of professionalism, field theory and the theory of performativity. Each of them has its own specific role in the study. Professionalism is the object of which the study aims to gain more profound understanding. The idea of professionalism used in this dissertation is based on the field theory by Pierre Bourdieu, which understands the profession as an epistemic community. The profession is united by its shared doxa which defines the field of journalism. Professionalism aims to maintain and protect the journalistic field, and this task also demands constant redefining of the field. To understand the dynamic of simultaneous maintaining and redefining the doxa of the field, this study utilizes concepts from the theory of performativity by Judith Butler. These concepts are used as theoretical-methodological tools in the analysis of the research material. Butler’s theory claims that reality is constituted by actors through constant performative repetition. For most part, this repetition is imitative and maintains the prevalent situation. Continuity, however, makes repetition vulnerable and opens possibilities for subversive repetition which may cause changes in the prevailing order.

The main research result of this dissertation is a model of professionalism based on a combination of ethnographic research material and the theoretical framework. In this model, the performative repetition of journalistic practices is divided into three different types – sufficient, ideal and dynamic repetition. Sufficient repetition is what can be called “good enough”: it appropriates the professional norms of journalists with the goals of the media company and the demands of other actors in society. Professional journalists are constantly concerned with sufficient repetition since it may endanger the execution of professional ideals and the autonomy of the journalistic field. This concern may hence lead to ideal repetition which aims to sustain the ideals of the profession. Above all, ideal repetition defends the boundaries of the journalistic field. However, even if it challenges sufficient repetition, it also sustains the profession’s prevailing doxa. Dynamic repetition, in turn, criticizes the existing doxa and tries to destabilize and renew it by seeking influence and inspiration from other fields of society – fields of economy, technology, politics and arts, for example. By these means dynamic repetition aims to redefine the journalistic field and to maintain it vital in the changing society.