"Koskaan ei voi olla varma, että osaako sitä oikeasti mitään vai kuvitteleeko vain" : Huijarisyndrooma kognitiivisena vinoumana työelämään siirtyneillä yliopisto-opiskelijoilla

Abstract

Huijarisyndrooma käsitteellistettiin ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa 1978 kuvaamaan ajatusvääristymää, jossa yksilö uskoo tahtomattaan huijanneensa olevansa osaavampi kuin hän todellisuudessa onkaan. Yksilö ei luota omaan osaamiseensa, vaan perustelee onnistumisiaan ulkoisilla tekijöillä, kuten esimerkiksi tuurilla tai sopivilla verkostoilla. Huijarisyndrooman kokemista varjostaa jatkuva pelko paljastumisesta. Nykyisin huijarisyndrooma puhututtaa paljon, ja sitä nostetaan esiin aika ajoin esimerkiksi aikakauslehdissä ja satunnaisissa uutisteksteissä. Suomenkielinen tieteellinen tieto aiheesta on edelleen kuitenkin vähäistä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan huijarisyndroomaa kognitiivisena vinoumana eli ajatusvääristymänä yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa. Tutkimuksessa keskitytään työelämään siirtyneisiin yliopisto-opiskelijoihin ja selvitetään, millaisia tekijöitä huijarisyndrooman taustalla esiintyy, ja miten opiskelijoiden ammatillinen identiteetti suhteutuu huijarisyndroomaan. Tarkoituksena on tuoda huijarisyndroomasta suomenkieliselle tieteen kentälle lisää tietoa ja ennen kaikkea tuoda yliopisto-opiskelijoille tietoisuutta huijarisyndroomasta. Tutkielman aineisto koostuu anonyymisti toteutetusta kyselystä saadusta 57 vastauksesta. Kyselyyn vastanneet ovat eri ikäisiä ja eri opiskelualoilta tulevia yliopisto-opiskelijoita, jotka ovat siirtyneet työelämään joko valmistumisensa jälkeen tai esimerkiksi korkeakouluharjoittelun myötä. Tutkimusmenetelmänä käytetään monimenetelmällistä tutkimusotetta, joka tässä yhteydessä koostuu aineistolähtöisestä sisällönanalyysista ja sitä tukevasta määrällisestä analyysista. Aineistosta erottuu keskeisenä havaintona muiden ihmisten merkitys huijarisyndrooman kehittymisen taustalla. Muilta ihmisiltä tulevat arvioinnit, odotukset sekä vaatimukset korostuvat saaduissa vastauksissa, ja niiden saama painoarvo saattaa näkyä vielä useiden vuosien päästä heijastuen työelämään. Ammatillista identiteettiä tarkastellessa puolestaan huomataan, kuinka jo kehittynyt ammatillinen identiteetti ei tarkoita, etteikö yksilö voisi silti kokea huijarisyndroomaa. Samalla havaitaan myös, ettei huijarisyndrooman kokeminen kuitenkaan ole este ammatillisen identiteetin muodostumiselle. Tutkielmassa nostetaan esiin huijarisyndrooman tunnistamisen tärkeys niin opiskelijoilla kuin myös opetushenkilöstöllä. Aihe on tärkeä ja erittäin ajankohtainen etenkin työelämään siirryttäessä. Tietoisuus huijarisyndroomasta voi helpottaa sen kanssa toimimista.