Vapaaehtoisen ja pakotetun katsekontaktin vaikutus tarkkaavuuteen sydämen sykkeen orientaatiovasteesta tarkasteltuna

Abstract

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena oli tarkastella, vaikuttaako katsekontaktin vapaaehtoisuus ja pakollisuus katsekontaktin aiheuttamiin tarkkaavuusreaktioihin. Katsekontaktilla on aiemmissa tutkimuksissa havaittu olevan tunneperäisten muutosten lisäksi myös tarkkaavuuden muutoksia, joita voidaan mitata psykofysiologisista vasteista. Tässä tutkimuksessa tarkkaavuutta tarkasteltiin sydämen sykkeen orientaatiovasteesta, joka ilmenee sydämen sykkeen äkillisenä hidastumisena ärsykkeen havaitsemisen jälkeen. Sydämen sykkeen orientaatiovasteeseen on aiemmin havaittu vaikuttavan esimerkiksi ärsykkeen merkitsevyys. Psykologian tutkimuksissa on alettu kiinnittää huomiota koetilanteen luonnonmukaisuuteen ja ärsykkeinä kuvien ja videoiden sijaan on alettu käyttää oikeita ihmisiä. Tässä tutkimuksessa tutkittavalle annettiin autonominen rooli, millä pyrittiin lisäämään koetilanteen luonnonmukaisuutta. Tutkittavalta mitattiin sydämen sykettä kummassakin katsekontaktitilanteessa, joissa tutkittavan ja mallihenkilön välille syntyi joko vapaaehtoinen tai pakotettu katsekontakti. Vapaaehtoisessa katsekontaktitilanteessa tutkittava sai itse päättää katsovansa suoraan, kun taas pakotetussa katsekontaktitilanteessa tutkittava määrättiin katsomaan suoraan. Aiemman tutkimustiedon perusteella tässä tutkielmassa vapaaehtoisen katsekontaktin oletettiin aiheuttavan suurempia sydämen sykkeen orientaatiovasteita kuin pakotetun katsekontaktin. Tutkittavat rekrytoitiin Tampereen yliopiston opiskelijoista, ja heitä oli yhteensä 27. Tutkimuksen tulosten perusteella katsekontaktitilanteet aiheuttivat samankaltaisen sydämen sykkeen orientaatiovasteen. Tutkimuksen tuloksista ei näin ollen voida päätellä, että vapaaehtoinen katsekontakti herättäisi erilaisia sydämen sykkeen orientaatiovasteita kuin pakotettu katsekontakti. Toisin sanoen tarkkaavuus kiinnittyi samalla tavalla sekä vapaaehtoiseen että pakotettuun katsekontaktiin. Mahdollisena syynä tulokselle voi olla esimerkiksi katsekontaktin merkitsevyys itsessään, jolloin katsekontaktin vapaaehtoisuus tai pakollisuus ei vaikuta tarkkaavuuteen. Näyttäisi siltä, ettei koetilanteen luonnonmukaisuudella ole vaikutusta tarkkaavuuden kiinnittymiseen katsekontaktitilanteessa.