”Varpaillaan joutuu olemaan” : Sukupuolidysforiaa kokeneiden ihmisten kokemukset terveydenhuollossa asioinnista

Abstract

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on kuvata sukupuolidysforiaa kokeneiden ihmisten kokemuksia terveydenhuollossa asioinnista. Sukupuolidysforialla tarkoitetaan yksinkertaisimmillaan sukupuoliristiriidan aiheuttamaa pahan olon tunnetta. Tutkielman tavoitteena on kiinnittää huomiota sukupuolidysforiaa kokeneiden ihmisten asemaan suomalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä sekä herättää ajatuksia ja keskustelua siitä, kuinka terveydenhuollon ammattilaisten ymmärrystä ja osaamista sukupuolen moninaisuudesta sekä sukupuolidysforiasta ja sen hoidosta tulisi kehittää.

Tutkielman teoriaosuudessa lähdetään liikkeelle sukupuolen käsitteestä. Sukupuolta tarkastellaan sosiaalisesti rakentuneena järjestelmänä, jota pidetään yllä toistotekojen avulla. Lisäksi avataan sukupuoleen ja sen moninaisuuteen liittyvää käsitteistöä. Myös sukupuolidysforian käsitteeseen paneudutaan teoriaosuudessa tarkemmin ja sitä tarkastellaan niin lääketieteen kuin yhteiskuntatieteidenkin näkökulmasta. Tämän jälkeen käydään läpi transihmisten Suomessa kokemaa rakenteellista, interpersoonallista sekä sisäistettyä stigmaa ja syrjintää erilaisten aineistojen avulla. Teoriaosuuden lopussa kuvataan, miten lääketieteellinen ja juridinen sukupuolenkorjausprosessi etenevät Suomessa.

Tutkimuksen aineistona toimi 29:n sukupuolidysforiaa kokeneen ihmisen kirjoitukset, joissa he kertoivat kokemistaan kohtaamisista terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Aineisto kerättiin anonyymillä internetkyselyllä. Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin, sisällönanalyysia ja tarkemmin ottaen teemoittelua hyödyntäen.

Sukupuolidysforiaa kokeneiden ihmisten kuvaamat kokemukset terveydenhuollossa asioinnista liittyivät pääosin terveydenhuollon ammattilaisten käytökseen, hoitoon liittyviin seikkoihin sekä asiointiin liittyviin subjektiivisiin kokemuksiin. Tutkimus antaa viitteitä siitä, että sukupuolidysforiaa kokeneiden ihmisten erityistarpeita ei aina osata huomioida ja täyttää terveydenhuollossa. Lisäksi vaikuttaa siltä, että stigma ja syrjintä toteutuvat sukupuolidysforiaa kokeneiden ihmisten kohdalla terveydenhuollossa niin rakenteellisella, interpersoonallisella kuin sisäistetylläkin tasolla. Tutkimuksen perusteella voidaan esittää, että terveydenhuollon ammattilaisten koulutukseen tulisi lisätä tietoa sukupuolen moninaisuudesta, sukupuolidysforiasta ja sen hoidosta sekä transihmisten kohtaamisesta. Myös sukupuolidysforian hoitoon liittyviä käytänteitä tulisi terveydenhuollossa tarkastella kriittisesti ja yhtenäistää. Lisäksi yksilöllinen kohtaaminen ja potilaiden toiveiden kartoittaminen sekä toteuttaminen mahdollisuuksien mukaan voisivat parantaa sukupuolidysforiaa kokeneiden ihmisten kokemuksia terveydenhuollon palveluista.