Ikkunoiden U-arvoon vaikuttavat tekijät

Abstract

Tämän kandidaatintyön tarkoituksena on selvittää, millä eri keinoilla voidaan pienentää ikkunan U-arvoa. Lisäksi työssä perehdytään ikkunan U-arvon laskennalliseen määrittämiseen ja U-arvoa koskeviin määräyksiin Suomessa. Tutkimus toteutettiin kirjallisuustutkimuksena ja aineistona on käytetty alan kirjallisuutta, tieteellisiä artikkeleita, SFS-standardeja, RT-kortistoa, Ympäristöministeriön asetuksia sekä ikkunanvalmistajien verkkosivuja. Ikkunat ovat rakennuksen vaipan rakenneosista lämmöneristävyydeltään selvästi heikoimpia, minkä vuoksi niillä on suuri merkitys rakennuksen energiankulutuksessa. Viime vuosikymmenten aikana kiristyneiden U-arvovaatimusten vuoksi markkinoille on ilmestynyt toinen toistaan energiatehokkaampia ikkunarakenteita, joiden avulla pyritään parantamaan rakennuksen energiatehokkuutta. Työn alussa esitellään erilaisia ikkunarakenteita ja perehdytään ikkunan lämpötekniseen toimintaan. Työn laskentaosio pohjautuu standardeihin SFS-EN ISO 10077-1, SFS-EN ISO 10077-2, sekä Suomen rakentamismääräyskokoelman osaan C4. Tämän jälkeen keskitytään lämmöneristävyyden kannalta olennaisiin lasityyppeihin ja rakenneratkaisuihin. Lisäksi selvitetään erilaisten rakenteiden ja rakenneosien vaikutusta ikkunan U-arvoon. Tutkimustyön tuloksista voidaan huomata, että ikkunan U-arvoon vaikuttaa monta tekijää. Parhaimmaksi keinoksi U-arvon pienentämiseksi osoittautui lasien lukumäärän kasvattaminen, ja varsinkin eristyslasilla on suuri vaikutus ikkunan lämmöneristävyyteen. Tämän lisäksi myös ikkunan tiivistämisellä ja sälekaihtimilla huomattiin olevan vaikutusta ikkunan U-arvoon. Tuloksien perusteella voidaan todeta, että suurin parannus ikkunan U-arvoon saavutetaan monen eri tekijän yhteisvaikutuksen avulla.