"Istuminen ei tapa, mutta paikallaanolo vie ennenaikaisesti hautaan" : Liikkumattomuuden ja paikallaanolon vaikutukset terveyteen työikäisillä

Abstract

Kandidaatintutkielmani on kirjallisuuskatsaus, jonka tavoitteena oli selvittää liikkumattomuuden ja paikallaanolon vaikutuksia terveyteen työikäisillä. Paikallaanolosta käytetään myös termejä liikkumattomuus, fyysinen passiivisuus ja istuva elintapa. Englanninkielisissä artikkeleissa esiintyvät sanat sedentary, sedentary behavior, sedentary lifestyle ja inactivity. Liikkumattomuudeksi tai paikallaanoloksi kutsutaan alle 1.5 MET:n kuormittavuudella tapahtuvaa makuulla oloa, istumista ja seisomista.

Merkittävää paikallaanolon vähentämisen tutkimuksessa on ollut oivallus siitä, kuinka fyysinen aktiivisuus ja paikallaanolo eivät ole täysin toistensa vastakohtia vaan molemmat ovat itsenäisiä, terveyteen vaikuttavia tekijöitä. Vaikka fyysisen aktiivisuuden terveyttä edistävät vaikutukset on tunnettu jo pitkään, paikallaanolo itsenäisenä terveyteen vaikuttavana tekijänä määriteltiin kansainvälisesti vasta vuonna 2008. Vuonna 2009 Maailman terveysjärjestö WHO julisti paikallaanolon neljänneksi merkittävimmäksi ennenaikaisen kuoleman riskitekijäksi. Liiallista paikallaanoloa esiintyy kaikkialla maailmassa ja se lisääntyy jatkuvasti. . Tekemäni kirjallisuuskatsauksen yksiselitteinen johtopäätös on, että runsas paikallaanolo lisää ihmisten terveydellisiä haittoja, ennenaikaista sairastumista, kroonisia sairauksia sekä hidastaa sairastumisesta palautumista ja aiheuttaa ennenaikaista kuolemaa. Sillä on myös vaikutusta ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, mielenterveyteen ja sosiaalisuuteen. Työssäni keskityn enemmän fyysisiin vaikutuksiin. Paikallaanolon vähentäminen tehostaa insuliinin toimintaa ja veren glukoosi- ja rasva--aineenvaihduntaa. Liikkumattomuudella ja paikallaanololla on rooli hapenottokyvyn laskuun, lihasvoiman vähenemisen nopeutumiseen, luuston haurastumiseen ja ensimmäisen kroonisen sairauden puhkeamisajankohtaan. Mitä iäkkäämpi tai huonokuntoisempi henkilö on kysymyksessä, sitä enemmän hän hyötyy paikallaanolon vähentämisestä. Nämä tekijät yhdessä ja erikseen heikentävät elämänlaatua, lisäävät terveydenhuollon kustannuksia ja kuolleisuusriskiä.

Geenitutkimus on löytänyt fyysiselle aktiivisuudelle geneettistä taustaa, jota tulee tutkia tarkemmin tulevaisuudessa. Tutkimani aineiston mukaan metsästäjä-keräilijä -tyyppinen liikkuva elintapa sopii meille edelleen parhaiten. Liikkumattomana kehon toiminta muuttuu nopeasti kulutustilasta varastointitilaan säästääkseen energiaa.

Covid-19-viruksen rajoitustoimet ja runsas etätyöhön siirtyminen ovat lisänneet paikallaanoloa ja fyysisen aktiivisuuden polarisoitumista. On myös näyttöä, että runsaasti paikallaan olevat sairastavat vaikeamman taudinkuvan, päätyvän useammin teho-osastolle ja kuolevat koronavirustautiin. Luotettavat paikallaanolon tutkimukset tarvitseva kuitenkin itseilmoitettujen liikuntamäärien sijaan objektiivisia ja tarkkoja kiihtyvyysmittareita käytössä olevien itse ilmoitettujen tai tutkijoiden päättelemien arvioiden sijaan.

Paikallaanolon ja liikkumattomuuden aiheuttamien terveyshaittojen ennaltaehkäisyssä tulee edetä kahdella rintamalla. Ensiksi vähentää paikallaanoloa ja istumista ja toiseksi lisätä sekä matalatehoista arkiaktiivisuutta että korkeamman fyysisen aktiivisuuden jaksoja. Paikallaanolon vähentämisestä hyötyvät eniten runsaasti paikallaan olevat, kroonisista kansansairauksista kärsivät tai niiden riskissä olevat sekä ikääntyneet henkilöt. Paikallaanolon vähentäminen liikunnan lisäämisen sijaan, voi toimia tärkeänä ajattelutavan muutoksena erityisesti huonossa fyysisessä kunnossa olevien tai liikkumiseen negatiivisesti suhtautuvien joukossa. Yksinkertaisimmillaan paikallaanolon vähentäminen on helppoa, halpaa ja useimpien saavutettavissa olevaa. Nouse istumasta seisomaan 20-30 minuutin välein ja liiku kahden minuutin ajan. Jokainen askel tekee hyvää.