Sukupuolen ja koetun käyttöaktiivisuuden yhteys teknoimuun

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella opetusalalla työskentelevien teknoimukokemuksia sekä sukupuolen ja koetun käyttöaktiivisuuden yhteyttä niihin. Teknologian ja työhyvinvoinnin yhteyttä on tähän mennessä tutkittu pitkälti kielteisten työhyvinvointikokemusten kautta. Kyseessä onkin yksi ensimmäisistä tutkimuksista, joka tarkastelee teknologian käyttöön liittyviä myönteisiä työhyvinvointikokemuksia, tässä tapauksessa teknoimua. Teknoimulla tarkoitetaan työn imun käsitteeseen pohjaavaa myönteistä työhyvinvointikokemusta, joka liittyy teknologiaan ja sen hyödyntämiseen työssä. Sitä määrittävät työn imun tavoin tarmokkuuden, omistautumisen ja uppoutumisen tunteet. Tutkimuksessa selvitettiin, kuinka moneen faktoriin teknoimu jakautuu aineistossa. Aikaisemman tutkimustiedon pohjalta oletettiin, että teknoimu jakautuu aineistossa kolmeen faktoriin – tarmokkuuteen, omistautumiseen ja uppoutumiseen. Lisäksi tutkittiin, onko naisten ja miesten sekä opetusteknologian aktiivikäyttäjien ja ei-aktiivikäyttäjien välillä eroa teknoimun tasossa. Aiemman tutkimustiedon pohjalta oletettiin, että naisten ja miesten väliltä ei löydetä eroa eli naiset ja miehet kokevat teknoimua yhtä usein. Käyttöaktiivisuuden osalta oletettiin, että aktiivikäyttäjät kokevat teknoimua useammin kuin ei-aktiivikäyttäjät.

Tutkimuksen aineisto kerättiin joulukuussa 2019 paperisin kyselylomakkein Digioppimisen areena 2019 -tapahtumassa osana työpajaa. Kyselyyn vastasivat kaikki työpajan osallistujat eli 68 suomalaista opetusalan työntekijää. Teknoimua mitattiin Teknoimu 9 -mittarilla. Sen faktorirakennetta tutkittiin eksploratiivisella faktorianalyysilla ja ryhmien välisiä eroja tarkasteltiin sekä Mann-Whitneyn U-testillä että riippumattomien otosten t-testillä.

Teknoimun kolmifaktorista rakennetta ei tässä tutkimuksessa löydetty. Tulokset osoittivat sen sijaan, että teknoimu on aiemmasta tutkimustiedosta poiketen yksiulotteinen työhyvinvointikokemus. Naisten ja miesten väliltä ei hypoteesin mukaisesti löydetty eroa teknoimun tasossa. Aktiivikäyttäjät sen sijaan kokivat hypoteesin mukaisesti teknoimua useammin kuin ei-aktiivikäyttäjät.

Tämän tutkimuksen tulosten perusteella teknoimua pystytään siis mittaamaan yksiulotteisena kokonaisuutena ja teknoimukokemuksia pystytään lisäämään työntekijöiden käyttöaktiivisuutta kasvattamalla. Organisaatioissa, joissa digitaalinen teknologia on tiivis osa viikoittaista työskentelyä, olisikin syytä pohtia, miten työntekijöiden käyttöaktiivisuutta onnistuttaisiin kasvattamaan ja sitä kautta teknoimukokemuksia lisäämään. Jatkossa tulisi tutkia lisää teknoimun ja käyttöaktiivisuuden välistä yhteyttä sekä muita teknoimun kokemiseen mahdollisesti vaikuttavia tekijöitä. Myös teknoimun faktorirakennetta on syytä tutkia lisää.