Monikulttuurisen johtamisen keinot: Tarkastelun kohteena suomalainen monikulttuurisuuspolitiikka

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on perehtyä siihen, millaiset edellytykset suomalainen monikulttuurisuuspolitiikka antaa monimuotoisuuden edistämiselle ja johtamiselle organisaatioissa. Tutkimuksen kohteena on hallituksen toimintasuunnitelmaan kuuluva Työelämän monimuotoisuusohjelma. Tarkoituksena on selvittää, millaisia monikulttuurisen johtamisen keinoja monimuotoisuusohjelmassa ilmenee sekä tarkastella, millainen näkökulma ohjelmassa on monimuotoisuuteen.

Tutkielman menetelmänä on kvalitatiivinen dokumenttianalyysi ja aineistona toimii Työelämän monimuotoisuusohjelma. Tutkimuksen analyysimenetelmäksi valikoitui teorialähtöinen sisällönanalyysi. Analyysia ohjaa analyysikehikko, joka koostuu monikulttuurisen johtamisen käytännöistä. Käytännöt on jaoteltu neljään osa-alueeseen: koulutus ja tietoisuuden lisääminen, työntekijöiden erityistarpeiden huomiointi, yhdenvertaisuuden edistäminen ja syrjintään puuttuminen sekä diversity management. Lisäksi analyysin teon taustalla on viitekehys organisaatioiden erilaisista lähestymistavoista moninaisuuteen. Kyseisiä lähestymistapoja ovat vastustaminen, tasavertainen kohtelu, monimuotoisuuden hyödyntäminen sekä oppiminen ja tehokkuus.

Tutkimustuloksista selviää, että monimuotoisuus ja monikulttuurisuus on huomioitu laajasti monimuotoisuusohjelmassa. Ohjelma sisältää joitain monikulttuurisen johtamisen käytäntöjä kaikilta neljältä osa-alueelta. Koulutus ja tietoisuuden lisääminen sekä yhdenvertaisuuden edistäminen korostuivat ohjelmassa merkittävinä keinoina johtaa työelämän monimuotoisuutta. Lisäksi tulosten perusteella voidaan todeta, että monimuotoisuuteen suhtaudutaan ohjelmassa sekä hyödyntämisen että oppimisen näkökulmasta. Monikulttuurinen johtaminen jää monimuotoisuusohjelmassa kuitenkin jokseenkin muodolliseksi. Keskiössä ovat toimenpiteet, joiden avulla organisaatiot pystyvät huomioimaan monimuotoisuuden paremmin, mutta kehittämistyölle ei ole asetettu kovin tarkkoja tavoitteita.

Tutkielman tulokset antavat ymmärrystä siitä, millainen asema monikulttuurisella johtamisella on suomalaisessa monikulttuurisuuspolitiikassa. Tutkimuksen keskeisenä johtopäätöksenä on, että monimuotoisuus ja yhdenvertaisuus tunnistetaan työelämän ajankohtaisena kehittämisen kohteena. Tästä huolimatta monikulttuurisen johtamisen käytännön toimenpiteet eivät ole kovinkaan tarkasti määriteltyjä. Monikulttuurinen johtaminen on Suomessa verrattain uusi ilmiö, sillä Suomen historia maahanmuuttomaana on suhteellisen lyhyt. Tämän johdosta monikulttuurisuuden saralla on tarvetta jatkotutkimukselle. Tämän tutkielman tulosten pohjalta olisi mielenkiintoista tutkia monimuotoisuuskoulutusten toimeenpanoa organisaatioissa esimerkiksi haastattelemalla esihenkilöiden ja työntekijöiden kokemuksia koulutusten toteuttamisesta.