Meneillään oleva kielenmuutos ja kielellinen vaihtelu: variationistisen sosiolingvistiikan teoriaa

Abstract

Tämä väitöskirja käsittelee variationistisen sosiolingvistiikan teoriaa, ja sen kohteena on meneillään oleva kielenmuutos ja sen tutkimus. Tutkimuskohdetta tarkastellaan neljästä eri näkökulmasta, jotka ovat sosiolingvistisen meneillään olevan kielenmuutoksen tutkimuksen takana oleva kielikäsitys, sosiolingvistisen meneillään olevan kielenmuutoksen tutkimusmenetelmä näennäisaikametodi, meneillään olevan kielenmuutoksen eteneminen puhutusta kielestä kirjoitettuun kieleen ja kielen natiivihallinnan variaation vaikutus ja huomioiminen sosiolingvistisessä meneillään olevan kielenmuutoksen tutkimuksessa. Tutkimuksen tavoitteena on kehittää variationistisen sosiolingvistiikan teoreettista viitekehystä.

Kielikäsityksen osalta tutkimuksessa tarkastellaan Valentin Vološinovin saussurelaista kielikäsitystä vastaan esittämää kritiikkiä. Tarkastelun tavoitteena on selvittää, onko Vološinovin esittämä kritiikki pätevää, ja toiseksi, voidaanko variationistisessa sosiolingvistiikassakin laajalti hyväksytty saussurelainen kielikäsitys korvata Vološinovin edustamalla dialogisella kielikäsityksellä. Tutkimuksessa esitetään, että Vološinovin kritiikki kohdistuu Saussuren Yleisen kielitieteen kurssin strukturalistiseen luentaan, joka ei edusta Saussuren tosiasiallista ajattelua. Lisäksi tutkimuksessa esitetään, että Vološinovin edustama dialoginen kielikäsitys ei voi korvata saussurelaista kielikäsitystä, sillä edellinen rakentuu jälkimmäiselle. Kielikäsityksen osalta tutkimuksen johtopäätös on, että Vološinov tulisi nähdä ennen kaikkea diskurssin tutkimuksen edelläkävijänä.

Näennäisaikametodin osalta tutkimuksessa tarkastellaan näennäisaikametodin kolmea taustaoletusta, joiden mukaan meneillään oleva kielenmuutos voidaan erottaa kielellisestä vaihtelusta, idiolektit vakiintuvat jossain vaiheessa ennen aikuisuutta tai varhaisaikuisuudessa, ja muutoksen suunta on ennustettavissa. Tarkastelun tavoitteena on osoittaa, että näennäisaikametodin taustaoletukset käsittelevät samoja kysymyksiä, joita kielitieteessä on pohdittu jo kauan. Tästä seuraa, että sosiolingvistinen meneillään olevan kielenmuutoksen tutkimus on kielenmuutoksen tutkimuksen evoluutio, ei revoluutio. Näennäisaikametodin osalta tutkimuksen johtopäätös on, että kielentutkimus on luonteeltaan spiraalimaista.

Puhutun ja kirjoitetun kielen osalta tutkimuksessa tarkastellaan puhutun ja kirjoitetun kielen välistä suhdetta ja argumentoidaan niiden perimmäisen samuuden puolesta. Samalla argumentoidaan sellaisia näkemyksiä vastaan, joiden mukaan kielentutkimus ei ole mahdollista ilman kirjoitettua kieltä. Empiirisenä tapaustutkimuksena tutkimuksessa tarkastellaan suomen possessiivisuffiksin variaatiota ja kehitystä kirjoitetussa kielessä. Tarkastelun tavoitteena on selvittää, näkyykö kirjoitetussa kielessä merkkejä puhutussa kielessä havaitusta liittettömyyden leviämisestä. Tulosten perusteella liitteettömyyden leviämisestä kirjoitettuun kieleen ei näy merkkejä. Lisäksi tulokset osoittavat, että possessiivisuffiksin käyttöä ja käytön kehitystä ei voi analysoida pelkästään yhden tekstilajin perusteella, sillä suffiksin käyttö vaihtelee sekä teksti- että tyylilajeittain. Possessiivisuffiksin kehityksen osalta tutkimuksen johtopäätös on, että puhutussa kielessä havaitun liitteettömyyden vahvistumisen leviäminen kirjoitettuun kieleen on hidasta ja on myös mahdollista, ettei muutos leviä kirjoitettuun kieleen lainkaan vaan kyse on pysyvästä erosta modaliteettien välillä.

Kielen natiivihallinnan variaation osalta tutkimuksessa tarkastellaan yhtäältä sitä, miten natiivihallinnan variaatio on sosiolingvistisessä meneillään olevan kielenmuutoksen tutkimuksessa huomioitu ja toisaalta sitä, millaisia vaikutuksia natiivihallinnan variaatiolla voi olla tutkimustuloksiin. Empiirisenä tapaustutkimuksena tutkimuksessa tarkastellaan iän ja koulutuksen suhteen vertaistettujen nuorten kielenhallintaa etenkin derivaatiomorfologian osalta. Tulosten perusteella iän ja koulutuksen suhteen vertaistetut nuoret puhujat varioivat kielenhallinnan ja etenkin derivaatiokykyjen suhteen. Tästä voidaan päätellä, että vertaistamattomassa ryhmässä hajontaa on vielä enemmän, mikä saattaa vaikeuttaa muutoksen luotettavaa tunnistamista. Kielen natiivihallinnan variaation osalta tutkimuksen johtopäätös on, että sosiolingvistisessä meneillään olevan kielenmuutoksen tutkimuksessa tulisi kiinnittää enemmän huomioita hallinnallisiin ja kehityksellisiin tekijöihin, esimerkiksi hyödyntämällä kokeellisia menetelmiä sosiolingvististen menetelmien lisäksi.

This dissertation concerns the theoretical foundations of variationist sociolinguistics with a focus on language change in progress and its study. The research topic is examined from four different points of view as follows: the concept of language adopted within sociolinguistic study of language change in progress, the apparent time method, the advancement of language change in progress from spoken language to written language and the effect of individual variation in native language proficiency to the study of language change in progress. The purpose of the study is to advance the theoretical foundations of variationist sociolinguistics.

Regarding the concept of language, the study examines Valentin Voloshinov’s critique aimed at the Saussurean conception of language. The purpose of the examination is to determine first whether Voloshinov’s critique is valid and second whether the Saussurean conception of language – which is widely accepted also in variationist sociolinguistics, can be replaced by the dialogical conception of language as represented by Voloshinov. It is argued in the dissertation that Voloshinov’s critique is based on a structuralist reading of Saussure’s Course in General Linguistics and does not represent Saussure’s true views. Moreover, it is argued that the dialogical conception of language as represented by Voloshinov cannot replace the Saussurean conception of language as the latter presupposes the former. With respect to the concept of language, the conclusion of the study is that Voloshinov’s approach should be best regarded as an early representative of discourse linguistics.

With reference to the apparent time method, the study examines three background assumptions of the method which are first, that language change in progress can be separated from linguistic variation, second, that idiolects stabilize at some point before adulthood or during early adulthood and third, that the direction of language change can be predicted. The purpose of the examination is to prove that the background assumptions of the apparent time method deal with the same questions that have been discussed in linguistics at great length. It follows that the sociolinguistic study of language change in progress is an evolution of the study of language change – not a revolution. Concerning the apparent time method, the conclusion of the study is that the study of language is spiral in nature.

On the subject of spoken and written language, the study examines the relationship between spoken and written language and argues in favor of their fundamental sameness. The study also argues against views that claim that the study of language would not be possible without written language. As an empirical case study on the subject, the variation and development of the Finnish possessive suffix in written language is examined. The purpose of the examination is to determine whether there are signs of decrease in use of the suffix in written Finnish, a development that has been observed in spoken Finnish. Based on the results of the study, there are no signs of this. Furthermore, the results indicate that the usage and changes to the usage of the suffix cannot be determined by focusing on only one genre, because the usage of the suffix varies between genres and style. Regarding the Finnish possessive suffix, the conclusion of the study is that the decrease in the use of the suffix progresses slowly from spoken to written language, and that it is also possible that the change will never progress to written language but rather is a permanent difference between the modalities.

In connection with the individual variation in native language proficiency, the study examines first, how the variation has been dealt with in sociolinguistic study of language change in progress and second, what kind of effects the variation can have on the results. As an empirical case study on the subject, the language proficiency of native, young Finnish speakers that have been equalized in reference to age and education is examined. Based on the results of the study, the speakers vary in their language proficiency and especially in their derivational skills. It can be inferred that speakers that have not been equalized in reference to age and education vary even more, which can complicate the attempts to observe true change in progress. Regarding the variation in native language proficiency, the conclusion of the study is that more attention should be paid to language proficiency and language development in sociolinguistic studies of language change in progress, for example by applying experimental methods in addition to sociolinguistic methods.