Alienation and Societal Criticism in The Catcher in the Rye and American Psycho

Abstract

The purpose of this thesis is to analyze the manner in which the depiction of societal alienation raises societal criticism in J.D. Salinger’s The Catcher in the Rye and Bret Easton Ellis’ American Psycho. The concept of alienation is defined by the theoretical framework established by Mary Horton in her essay “The Literature of Alienation.” The particularly pertinent concepts from Horton’s article are the concepts of the Outsider and the Insider, which, as the thesis will demonstrate, are well applicable to the protagonists of both The Catcher in the Rye, Holden Caulfield, and American Psycho, Patrick Bateman, respectively. For the thesis, I will also utilize other academic articles, which directly address elements in the texts to be analyzed, such as their historical context and stylistic features. After the individual analyses of both novels, I will also compare the two in their depictions of alienation, the criticisms they raise and their treatment of common themes that are prevalent in both novels. Some common themes between the two novels are conformity, identity and connection with others, or lack thereof, and it is through these themes that both novels deliver a significant amount of their societal criticism. The treatment of these themes differs significantly in both novels; especially the theme of conformity is the main point where the two stories diverge, which then affects how the books address the other common themes as well. Exploring societal criticism through alienation is fruitful, as perceiving the society through the viewpoint of someone who feels in some way as not belonging in it can highlight important issues related to the society. Both novels feature protagonists who feel anger and confusion towards their contemporary societies – Holden Caulfield due to his conflict between conformity and individualism and Patrick Bateman due to his succumbed sense of identity as a result of the yuppie culture - and thus are well suitable for this kind of analysis. In addition, both novels can be considered somewhat complementary to each other, as they share similar themes and also the same setting, New York City, but offer vastly differing perspectives to the issues being discussed, as the protagonists in the novels are differently situated towards society, as Holden scrutinizes the society from the outside, while Patrick in many ways embodies the ideals of his society. Analysis about the historical context at the time of the novels’ release also exemplifies the complementary nature of the two works as, due to them being released around forty years apart, they offer different perspectives towards the common themes of the two novels and introduce critique particularly related to their contemporary societies. These factors combined provide a broader view of the common themes of both novels and allows one to explore the manner in which the treatment of the common themes has changed over time, what issues have become more pertinent and what has become less significant. In The Catcher in the Rye, Holden Caulfield is an alienated teenager, whose steadfast refusal and inability to conform to the social norms around him make it difficult to connect with other people and brings him misery in a world he cannot understand. Exploring society through the viewpoint of a troubled teenager was remarkable at the time of the novel’s release and, as such, the novel was massively influential in its unprecedented depiction of teenage rebellion and alienation, which offered a much-needed acknowledgement of adolescent issues to the public. The novel’s quintessential depiction of teenage alienation offers significant criticism towards the societal and cultural norms of the 1950s United States, and highlights how painful the transition from adolescence to adulthood can be. In American Psycho, Patrick Bateman is well integrated into the society’s upper classes but also suffers a similar disconnect towards other people because of several issues related to the yuppie culture of the 1980s, especially the excessive consumerism associated with it, which is then linked to the brutal murders he commits throughout the novel. The indictment of the yuppie culture is further enforced by the book portrayal of Patrick as potentially being a product of his environment, which has caused his vanity and inner emptiness.

Tässä tutkielmassa analysoidaan, miten yhteiskunnallisen vieraantumisen kuvaus tuo esille yhteiskuntakritiikkiä J. D. Salingerin romaanissa Sieppari ruispellossa ja Bret Easton Ellisin romaanissa Amerikan psyko. Vieraantumisen käsite määritellään Mary Hortonin luoman teoreettisen viitekehyksen kautta, jonka hän esittelee esseessään ”The Literature of Alienation.” Erityisen merkittäviä käsitteitä Hortonin artikkelissa ovat ns. ”the Outsider” ja ”the Insider”, joista ensimmäinen soveltuu Sieppari ruispellosa -kirjan päähenkilöön, Holden Caulfieldiin, toisen soveltuessa Amerikan psykon päähenkilöön, Patrick Batemaniin. Tutkielmassa käytän myös muita akateemisia artikkeleita, jotka suoraan käsittelevät analysoitavia osa-alueita molemmissa romaaneissa, kuten historiallista kontekstia ja tyylikeinoja. Analysoituani romaaneja yksitellen aion vertailla sitä, miten vieraantumista käsitellään romaaneissa, millaista kritiikkiä niissä nousee esille ja miten niissä käsitellään romaanien yhteisiä teemoja. Näihin teemoihin lukeutuu konformismi, identiteetti ja kyvyttömyys tuntea yhteenkuuluvuutta muiden kanssa, ja näiden teemoja kautta molemmat romaanit esittävät merkittävän osan yhteiskuntakritiikistään. Teemojen käsittelytapa eroaa romaaneissa merkittävästi, etenkin konformismin osalta, joka puolestaan vaikuttaa siihen, miten muitakin teemoja käsitellään. Yhteiskuntakritiikin tutkiminen vieraantumisen kautta on hedelmällistä, sillä merkittäviä yhteiskunnallisia ongelmia voi hyvin havaita jonkun näkökulmasta, joka tuntee kuulumattomuuden tunnetta yhteiskuntaan. Molempien romaanien päähenkilön tuntevat vihaa ja hämmennystä ympäröivää yhteiskuntaansa kohtaan – Holdenilla konformismin ja yksilöllisyyden välisen ristiriidan takia, ja Batemanilla hänen ns. ”juppikulttuurista” johtuvan identiteetin tukahtumisen takia – joten ne soveltuvat hyvin tämän kaltaiseen tarkasteluun. Lisäksi romaanit jokseenkin täydentävät toisiaan, sillä vaikka niissä on yhteisiä teemoja ja sama miljöö, New York City, ne tarjoavat eri näkökulman käsiteltäviin asioihin, koska päähenkilöt ovat asemoituneet eri tavalla suhteessa yhteiskuntaan. Holden arvostelee yhteiskuntaa ikään kuin sen ulkopuolelta Patrickin ollessa monella tapaa yhteiskuntansa vallitsevien ihanteiden ruumiillistuma. Romaanien aikalaiskontekstin tutkiskelu myös osoittaa, miten ne täydentävät toisiaan. Koska romaanit on julkaistu neljänkymmenen vuoden päässä toisistaan, ne myös siten tarjoavat erilaiset näkökulmat romaanien yhteisiin teemoihin ja tuovat esille myös omaan aikalaiskontekstiinsa sidottua kritiikkiä. Tämän ansioista romaanien pääteemoja voi tarkastella laajemmasta näkökulmasta; sitä, miten pääteemojen käsittelytapa on muuttunut ajan saatossa, mistä asioista on tullut merkittävämpiä ja minkä asioiden merkitys on vähentynyt. Sieppari ruispellossa -kirjassa Holden Caulfield on vieraantunut teini, jonka järkkymätön kieltäytyminen ja kyvyttömyys elää sosiaalisten normien mukaan tekee hänelle vaikeaksi saavuttaa yhteyttä muihin ja tuo hänelle kärsimystä maailmassa, jota hän ei kykene ymmärtämään. Yhteiskunnan tutkiminen syrjäytyneen teini-ikäisen näkökulmasta oli mullistavaa romaanin julkaisuaikana, ja siten romaanin ennennäkemätön teini-ikäisen vieraantumisen kuvaus oli aikanaan valtavan merkittävä ja toi julkiseen diskurssiin paljon kaivattua tiedostusta murrosikäisten ongelmista. Vieraantumisen kuvauksellaan romaani esittää purevaa kritiikkiä 1950-luvun Yhdysvaltojen kulttuurillisia ja yhteiskunnallisia normeja vastaan ja esittää myös, kuinka kivulias kasvuvaihe murrosiän ja aikuisuuden välissä on. Amerikan psykossa Patrick Bateman on hyvin kytköksissä yhteiskunnan ylempiin luokkiin mutta kokee myös muut ihmiset etäisinä, mikä liittyy kirjassa lukuisiin 1980-luvun juppikulttuurin ongelmiin. Näistä ongelmista suurimpana nousee konsumerismi, joka romaanissa myös yhdistetään Patrickin tekemiin raakoihin murhiin. Juppikulttuurin tuomitsee kirjassa myös se, miten Patrick esitetään ympäristönsä tuotteena, mikä on osaltaan aiheuttanut tämän turhamaisuuden ja sisäisen tyhjyyden tunteen.