Lapsen kyky omien emotionaalisten kokemusten tunnistamiseen esikouluiässä

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella lapsen kykyä omien emotionaalisten kokemusten tunnistamiseen esikouluiässä. Aikaisempaa tutkimustietoa lapsen kyvystä tunnistaa omia emotionaalisia kokemuksiaan ei ole ollut alle kouluiässä tiedettävästi lainkaan. Lapsen kykyä tunnistaa omia emotionaalisia kokemuksiaan tutkittiin tunnetilan ja vireystilan ulottuvuuksilla. Nämä ulottuvuudet perustuvat kaksiulotteiseen emootioteoriaan, jossa yksittäisen emootion katsotaan muodostuvan näiden kahden emotionaalisen kokemuksen ulottuvuuden yhdistelmänä.

Tutkimusaineisto koostui Tampereen kaupungissa vuonna 2017 toteutetun Siilipolku-malliin osallistuneista lapsista. Tutkimukseen osallistujat olivat esikouluikäisiä lapsia, joilla oli todettu tuen tarvetta lukivalmiuksissa ja jotka osallistuivat lukivalmiuksien tukemiseen tarkoitettuun ryhmämuotoiseen ESKO Siili -interventioon. Vastauksensa tutkimukseen antoi 71 lasta. Esikouluikäisten lasten omien emotionaalisten kokemusten tunnistamista tutkittiin erikseen tunnetilan ja vireystilan ulottuvuuksilla vertaamalla lapsen omia arvioita tunne- ja vireystilastaan varhaiskasvatuksen erityisopettajien tekemiin arvioihin lapsen tunne- ja vireystilasta interventiokertojen aikana. Emotionaalisten kokemusten tunnistamiseen esikouluikäisillä lapsilla käytettiin tutkimuksessa 5-portaista Self-Assessment Manikin -mittaria (SAM), joka on jaettu kahteen erilliseen kuvalliseen asteikkoon tunne- ja vireystilan mukaan. Aikaisemman tutkimustiedon pohjalta muodostettu tutkimushypoteesi oli, että lapsen oma arvio emotionaalisista kokemuksistaan eroaa merkitsevästi aikuisen tekemästä arviosta lapsen emotionaalisista kokemuksista interventioryhmän aikana sekä tunnetilan että vireystilan osalta.

Lasten ja aikuisten arvioiden tilastollisiin analyyseihin käytettiin korrelaatiokerrointa, riippuvien otosten t-testiä sekä Wilcoxonin merkittyjen sijalukujen testiä. Tutkimushypoteesin vastaisesti lapsen oma arvio emotionaalisista kokemuksistaan ei eronnut merkitsevästi aikuisen tekemistä arvioista tunnetilan eikä vireystilan osalta. Koska tämän tutkimuksien tulosten mukaan esikouluikäisten lasten arviot omista emotionaalisista kokemuksistaan eivät eronneet aikuisten arvioista merkitsevästi, voidaan esittää, että lapsilla on valmiuksia omien emotionaalisten kokemusten tunnistamiseen tunnetilan ja vireystilan ulottuvuuksilla esikouluiässä.

Tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan ehdottaa, että jo esikouluikäisen lapsen omien emotionaalisten kokemusten tunnistuskykyä tulisi huomioida työskennellessä lapsen kanssa, esimerkiksi tunnekasvatuksen puolella, sillä tutkimuksen tulosten mukaan lapsella saattaa olla valmiuksia omien emotionaalisten kokemusten tunnistamiseen tunnetilan ja vireystilan ulottuvuuksilla esikouluiässä. Sovellutuksena voidaan ehdottaa, että tutkimuksessa käytettyä 5-portaista mittaria (SAM) voi olla mielekästä käyttää esikouluikäisten lasten kanssa työskennellessä, kun halutaan saada tietoa lapsen omasta tunne- ja vireystilasta ulkoisen havainnoinnin tueksi, sillä se lisää tietoa lapsen subjektiivisesta kokemuksesta.