Hävettävä äitiys : Diskurssianalyyttinen tutkimus äitiyteen kiinnittyneestä häpeästä

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastelen äidin kulttuuriseen kategoriaan kiinnittynyttä häpeää ja sitä, millaiseksi se äitien itsensä kertomana rakentuu. Tutkielman teoreettisena kehyksenä toimii sosiaalinen konstruktionismi, jonka perusajatuksia mukaillen, tässä työssä sekä häpeä että äidin kategoria ymmärretään sosiokulttuurisesti rakentuviksi. Häpeä ja äidin kategoria eivät näin ollen ole luonnollisia ja valmiiksi olemassa olevia tutkimuksen kohteita, vaan ne, ja niille annetut merkitykset, ovat vuorovaikutuksen myötä, ajassa ja paikassa muuttuvia. Tutkielman tarkoituksena onkin kartoittaa sitä, kuinka äidin kategoriaan kulttuurisesti kiinnittynyt häpeä rakentaa äitiyttä ja äitiyden kokemusta, ja toisaalta myös sitä, millaiseksi äidit häpeää kirjoituksillaan rakentavat.

Tutkielman aineisto on kerätty äideille suunnatulta huonoäiti.fi -sosiaalisen median alustalta. Aineisto koostuu 12:sta anonyymistä äitien kirjoittamasta, sivustolla aikavälillä 2018–2021 julkaisusta, blogityylisestä kirjoituksesta. Aineistoksi valitut kirjoitukset ovat kertomuksia äitien kokemasta häpeästä, ja niitä on työssä analysoi-tu diskurssianalyyttisiä menetelmiä hyödyntäen. Diskurssianalyysi analyysimenetelmänä on mahdollistanut aineistossa ilmeneviin äitiyttä ja häpeää käsitteleviin ja niitä rakentaviin puhetapoihin, eli diskursseihin, tarttumisen ja niiden analyysin.

Analyysin tuloksena, teksteistä on paikannettavissa neljä toistuvaa ja toistensa kanssa osin limittäistä teemaa, joihin häpeän diskurssit äitien kertomuksissa kiinnittyvät. Teksteissä häpeä nousee esille etenkin vertailun kautta, kun omaa kokemusta ja suoriutumista äitinä peilataan kulttuuriseen ideaaliäidin käsitykseen. Oman suoriutumisen ja ideaalin välisten erojen aiheuttama häpeä ei kuitenkaan teksteissä limity vain itse äiteihin: oman lapsen poikkeaminen ideaalilapsen käsityksestä koetaan myös häpeällisenä, ja merkkinä äitinä suoriutumisen epäonnistumisesta. Esimerkiksi heikentynyt mielenterveys ja sen oireet esitetään teksteissä häpeällisinä ja ideaaliäidin rooliin kuulumattomina. Ideaalikäsitysten ja todellisuuden peilaaminen ilmenee teksteissä kuitenkin myös häpeän vastustamisena: itseään ja ideaalikäsityksiä reflektoimalla, äidit pystyvät tunnistamaan ideaaliäidin aiheuttaman harhan ja vapauttamaan itsensä vertailun aiheuttamasta häpeästä. Vaikka analysoitujen kertomuksien voidaan nähdä sekä heijastavan että rakentavan kulttuurisia käsityksiä äitiydestä ja siitä, mikä on häpeällistä, voidaan sosiaalisen median alustalle jaetut kokemukset ja kertomukset myös ymmärtää keinona vastustaa ja kyseenalaistaa häpeää, joka äitiyteen kulttuurisesti kiinnitetään.