Prosenttivehreys : Luonnon monimuotoisuuden lisääminen prosenttiperiaatteella – tapaus Tampere

Abstract

Luonnon monimuotoisuudella on merkitystä kaupunkikeskustan kestävyydessä niin ekologisessa, taloudellisessa, sosiaalisessa kuin kulttuurisessa mielessä. Luonnonympäristöt auttavat kaupunkiolosuhteissa riskienhallinnassa. Lisäksi kasvillisuus auttaa hulevesien hallinnassa, viilentää, vähentää tuulen vaikutusta ja sitoo itseensä hiiltä. Viheralueet lisäävät hyvinvointia sekä edistävät kansanterveyttä. Viheralueilla on yhtäläisyyttä taiteen kanssa siinä mielessä, että ne lisäävät asuinalueiden viihtyisyyttä ja niillä on lukuisia terveysvaikutuksia. Tässä kandidaatintyössä olen tutkinut keinoja lisätä luonnon monimuotoisuutta prosenttiperiaatteen avulla. Periaatteen mukaan prosentti hankekustannuksista ohjattaisiin luonnon monimuotoisuuden edistämiseen. Tutkimus on tehty vertailemalla kirjallisia teoksia keskittyen biodiversiteetin näkökulmaan ja taiteen prosenttiperiaatteen hyödyntämiseen sekä soveltamiseen rakentamisessa ja kaavoituksessa. Tutkimus keskittyy Tampereen keskusta-alueelle, jossa viheralueiden tärkeys korostuu tiiviin kaupunkirakenteen keskellä. Työssä ei käsitellä tarkemmin prosenttiperiaatteen hyödyntämistä kohdealueen ulkopuolisiin luontokohteisiin tai taiteen ja luonnon periaatteiden yhdistämistä. Käsittelyosa jakautuu kahteen aihepiiriin: prosenttiperiaatteen hyödyntämiseen viherrakentamisessa ja prosenttivehreyteen. Prosenttiperiaatteen osalta käsitellään periaatteen perusteita, sen eri rahoitus- ja toimintamalleja sekä periaatteen mahdollista hyödyntämistä ja soveltamista viherrakentamiseen. Taiteen prosenttiperiaate on vakiinnuttanut asemansa poliittisten päätösten avulla. Prosenttivehreyden laaja käyttöönotto vaatisi myös poliittisia päätöksiä. Alkuun periaatetta kannattaa soveltaa pienen mittakaavan kokeilukohteisiin. Prosenttivehreys on keino lisätä kaupunkikeskustan luonnon monimuotoisuutta ja uusia viheryhteyksiä, luoda viihtyisää asuinympäristöä sekä lisätä ihmisten hyvinvointia. Luonto ja ekosysteemipalvelut eivät säily kaupungissa ilman viheralueiden säilyttämistä ja viherrakentamista. Myös viherverkostot ylläpitävät luonnon monimuotoisuutta. Tiiviissä kaupunkirakenteessa luonnon monimuotoisuutta voidaan lisätä viherkatoilla, kattopuutarhoilla, viherseinillä, kansipuutarhoilla ja viherjulkisivuilla sekä viheryhteyksiä voidaan luoda lisää katupuu-, piha ja kattoistutuksilla. Olemassa olevien viheralueiden kunnostaminen ja suojelu olisivat tapoja ylläpitää viherverkostoa ja ekosysteemipalveluita.