Häpeä sosiaalityössä: Häpeän tunteen ohittaminen lisää häpeää

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastelen häpeää sosiaalityön kontekstissa. Laadullisen review -tutkimuksen avulla selvitän, mitkä tekijät sosiaalityön asiakkuudessa tuottavat häpeää. Aluksi avaan häpeän käsitettä: mitä häpeä on, mitä se aiheuttaa ja kuinka siitä voi päästä eroon. Häpeä on perustavanlaatuinen, kipeä tunne, joka pahimmillaan riistä ihmiseltä oikeuden olemassaoloon.

Tarkastelen häpeän tunnetta myös sosiaalityön kontekstissa ja selvitän, kuuluvatko tunteet ja niiden käsittely sosiaalityöhön vai ei. Tunteiden ohittamisella voi olla auttamissuhteen ja asiakkaan hyvinvoinnin kannalta tuhoisia seurakusia. Näyttää siltä, että juuri ohitetuksi tuleminen on häpeän ytimessä. Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on lisätä tietoisuutta niistä tekijöistä, jotka tuottavat häpeää sosiaalityön asiakkaille, jotta käytännön sosiaalityössä voitaisiin toimia aktiivisesti häpeän kahleiden purkajina. Häpeästä voi päästä irti vain kohtaamalla tunne ja puhumalla siitä.

Aineiston analysoinnin perusteella löysin neljä pääteemaa, jotka kiteyttävät häpeää tuottavat tekijät sosiaalityön asiakkuudessa: stereotypiat asiakkuudesta, asiakkaiden riippuvuus muista ihmisistä, yksilön vastuun korostaminen sekä ohitetuksi tuleminen. Huolestuttavaa on, että myös sosiaalityöntekijät lisäävät asiakkaiden häpeää jossain määrin. Sosiaalityöntekijät tarvitsisivat enemmän tunnetaitoja työssään. Tunnepuheen kuuntelu, jossa hankaliakaan tunteita, kuten häpeää, ei ohiteta, tulisi sisällyttää sosiaalityön työmenetelmiin. On ensiarvoisen tärkeää, että asiakas kokee tulleensa kohdatuksi. Tunteiden ohittaminen lisää asiakkaiden kokemaa häpeää.