Toimintoja, ei tiloja : Hervannan kampuksen pääkirjaston muutosprosessi Kielikeskukseksi

Abstract

Tämä kandidaatintyö tarkastelee Hervannan kampuksen vuonna 1983 valmistuneen Päärakennuksen suunnitteluaikaisia ihanteita, sekä muutosprosessia kirjastosta Kielikeskukseksi vuosina 2015–2017. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten suunnitteluihanteet ovat muuttuneet Päärakennuksen elinkaaren aikana, sekä tutkia, miten Kielikeskuksen tilamuutos toteutettiin vanhan kirjaston paikalle.

Tutkimus jakautuu kahteen osaan, kirjallisuuskatsaukseen ja haastatteluihin. Johtopäätöksiin päästään näitä kahta vertaamalla. Kirjallisuuskatsauksella perehdytään 1960–1980-lukujen suunnitteluilmapiiriin ammattikirjallisuuden ja -lehtien avulla. Haastatteluilla kuvataan kirjaston muutosprosessia Kielikeskukseksi ja niistä saatua aineistoa täydennetään pohjapiirustusanalyysillä sekä valokuvilla. Haastateltavina olivat Kielikeskuksen silloinen johtaja Heli Harrikari ja projektin pääsuunnittelija Jouni Kulmala arkkitehtitoimisto Kosunen Oy:stä. Haastatteluaineistot havainnollistavat nykypäivän suunnitteluilmapiiriä ja -ihanteita ja ne on jaettu kolmeen osaan: visio, suunnitteluprosessi ja toteutuneet suunnitteluratkaisut. Visiossa keskitytään projektin alkuun, jossa muun muassa työpajojen avulla etsittiin Kielikeskukselle uutta suuntaa. Visiointivaiheessa haluttiin löytää Kielikeskuksen kannalta oleelliset toiminnot, jotka voitaisiin myöhemmin sijoitella tiloihin. Suunnitteluprosessissa kuvataan käytännön työtä pääosin arkkitehdin näkökulmasta ja tuodaan esiin projektin kannalta olennaisia esteitä ja mahdollistajia. Toteutuneet suunnitteluratkaisut esitellään pohjapiirustusten ja valokuvien avulla.

Kielikeskuksen tilamuutosta kuvataan haastatteluissa eteenpäin katsovaksi ja innovatiiviseksi. Projektin tarkoituksena oli tuottaa aivan uudenlaisia oppimistiloja. Tärkeinä koettiin yhdessä tekemisen mahdollisuudet, toiminnallisuus ja kokonaisvaltaiset ratkaisut. Tutkimus kuitenkin osoittaa, etteivät edellä mainitut ole uusia ihanteita. Suunnitteluilmapiiri ei siis ole juurikaan muuttunut neljässäkymmenessä vuodessa, vaan samoja ihanteita tavoitellaan edelleen. Johto-päätöksissä pohditaan näiden ristiriitaa. Mikä estää kehityksen? Projekti itsessään on kuitenkin onnistunut kokonaisuus ja sen lopputuloksena on toimiva oppimisympäristö, jonka jatkokehittäminen käyttäjien toiveiden mukaan on vaivatonta.