Rutinoitunut ulkoasu : Sanomalehtimedioiden ulkoasun sääteleminen osana toimituksellista työtä

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on ollut selvittää, minkälaista ulkoasun säätely on sanomalehtimedioissa eri julkaisualustoilla. Tutkimuksessa on pyritty tuottamaan tietoa siitä, millä keinoilla ulkoasua säädellään, mitä ulkoasusta konkreettisesti säädellään ja mitä ei, minkälaisena työntekijät kokevat ulkoasun säätelyn osana työtään ja minkälaisia merkityksiä sillä on. Aiempi aiheen tutkimus on ollut hyvin vähäistä, suorastaan lähes olematonta, ja sekin vähäinen tutkimus on keskittynyt ulkoasun uudistuksiin eikä arkeen. Tässä tutkimuksessa on keskitytty nimenomaan ulkoasun säätelyyn arjessa. Tutkimus sijoittuu journalismin ulkoasun tuotannon ja käytäntöjen tutkimuksen kentälle. Koska tämä pro gradu -tutkielma käsittelee ulkoasua, on työn visuaalinen muoto osa tutkimusta.

Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastatteluilla, joita tehtiin yhteensä 11. Haastatellut työskentelivät Helsingin Sanomissa ja Aamulehdessä erilaisissa rooleissa tekemässä ulkoasua. Mukana oli painetun lehden uutis- ja feature-taittoa tekeviä, verkon erikoisartikkelien tuottajia ja niitä tekevän tiimin vetäjä, ja verkkotaittojen tekijöitä, graafikoita, ulkoasupäällikkö ja designtoimitussihteereitä. Haastatteluaineistoa analysoitiin laadullisesti aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Analyysi ja tulosten erittely jäsentyi pitkälti tutkimuskysymysten mukaan.

Tutkimus osoitti, että ulkoasun säätely on hyvin syvällä toimitusorganisaation toiminnassa, tavoissa ja rutiineissa. Säätelyllä on kaksi funktiota: yhtäältä sillä ylläpidetään ulkoasun jatkuvuutta arjessa ja toisaalta välitetään ulkoasun muutokset. Ulkoasun säätelyn koettiin olevan erittäin merkityksellistä ja merkitysten keskiössä on ulkoasun yhtenäisyys. Ulkoasun säätelyllä helpotetaan niin lukijaa kuin journalismin tekijääkin, luodaan visuaalisia ja kokemuksellisia nautintoja sekä rakennetaan lehden brändiä. Ilman ulkoasun säätelyä lehti olisi katastrofi ja ulkoasun säätely parantaa journalismin laatua. Ulkoasua säädellään teknologian avulla, kirjallisilla ja suullisilla ohjeistuksilla sekä pitämällä eri tavoin huoli siitä, että toimituksen ihmiskoneisto on toimiva ja ammattitaitoinen. Etenkin kirjalliset ohjeistot ovat usein päivittämättömiä, mutta sitä ei pidetty pahana, sillä ne eivät juurikaan ole käytössä. Tavallisten uutissisältöjen ulkoasut ovat verkossa ja painetussa lehdessä tarkimmin säädeltyjä ja feature-taitto vapaampaa. Verkon erikoisartikkeleihin vaikuttaa se, mikä resursseilla on mahdollistettu. Helsingin Sanomilla mahdollisuudet ovat lähes rajattomat ja rajoja saa rikkoa kokeilemalla uusia asioita, kun taas Aamulehdellä verkon erikoisartikkelien ulkoasun mahdollisuuksien koettiin olevan painettua lehteä rajatummat. Myös kuvia ja grafiikoita ohjeistetaan, mutta ei yhtä systemaattisesti kuin taittoa. Ulkoasun säätelyyn ollaan varsin tyytyväisiä, vaikka ulkoasun elävä luonne ja tiukat raamit ovatkin jossain määrin ristiriidassa. Se, rajoittaako ulkoasun säätely luovuutta, on kiinni näkökulmasta. Ammattitaitoon ajatellaan kuuluvan ymmärrys journalismin konseptista ja siitä, millaisia mahdollisuuksia luovuuden käyttöön siinä ylipäänsä on järkevää olla. Kuitenkin pienet luovuuden käytön mahdollisuudet koettiin tärkeinä työn mielekkyyden säilymiseksi.