"As if there can be no story unless we crawl and weep": Gendered Power in Madeline Miller's Circe and "Galatea"

Abstract

Tutkielmassani tarkastelen sukupuolittunutta valtaa ja sen ilmenemismuotoja ylivaltana ja sen vastarintana Madeline Millerin romaanissa Circe (2019) ja novellissa ”Galatea” (2013). Molemmat Millerin teokset ovat feministisiä uudelleenkirjoituksia antiikin klassisista myyteistä, joissa naisten rooli on yleensä alisteinen miehiin nähden niin kerronnan, tarinan kuin juonenkin tasolla. Feministisissä myyttiversioissa klassisia myyttejä on uudelleenkirjoitettu siten, että ne keskittyvät naishahmojen kokemuksiin ja heidän äänensä esiintuomiseen.

Tutkielmani teoriakehyksenä toimii jälkistrukturalistinen käsitys vallasta. Käytän vallan määritelmän pohjana Michel Foucaultin valta-analytiikkaa, jossa vallan käsitetään olevan ennen kaikkea suhde, ei jotakin jota voi omistaa. Foucaultin ohella hyödynnän Judith Butlerin teorioita sukupuolen performatiivisuudesta. Butlerin käsitys sukupuolesta sosiaalisena konstruktiona tukee Foucaultin näkemystä vallasta, tiedosta ja diskurssista erottamattomana yhdistelmänä. Diskurssin käsite on tutkielmani kannalta erityisen hyödyllinen työkalu, jonka avulla analysoin Millerin teoksia vastadiskurssina ja -kertomuksina hallitseville, patriarkaalisille myyttiversioille.

Myyttien uudelleenkirjoituksilla on ainutlaatuinen suhde ajallisuuteen, koska ne voivat samanaikaisesti käsitellä sekä historiallisia että ajankohtaisia teemoja. Tutkielmassani sidonkin Millerin teosten päähenkilöiden kokemuksia antiikin Kreikan ja Rooman viitekehyksessä nykypäivän feministisen keskustelun aiheisiin sukupuolten epätasa-arvosta. Feministiset myyttien uudelleenkirjoitukset mahdollistavat sekä patriarkaalisen ideologian kyseenalaistamisen että naishahmojen esittämisen voimakkaina, moniulotteisina hahmoina. Circen taustalla on useita antiikin ajan myyttiversioita, joista tunnetuin löytyy Homeroksen Odysseiasta. ”Galatean” pohjana toimii Pygmalion-myytti, jonka tunnetuin versio on Ovidiuksen Muodonmuutoksia-runoteoksessa. Sen lisäksi, että vallan käsite on erottamaton osa feminististä kirjallisuudentutkimusta, feministisiä klassisten myyttien uudelleenkirjoituksia on viime vuosina ilmestynyt markkinoille kiihtyvällä tahdilla. Aiempaa laajaa tutkimusta Millerin teoksista ei kuitenkaan vielä ole, ja sukupuolittunutta valtaa kokonaisuudessaan ylivaltana ja vastarintana ei ole ennen analysoitu feminististen myyttiversioiden viitekehyksessä.

Millerin teokset käsittelevät sukupuolittunutta valtaa monipuolisesti. Miesten ylivalta näyttäytyy teoksissa sekä naisten kehojen että mielten hallitsemisena. Teoksissa käsitellään naisiin kohdistunutta väkivaltaa, naisten esineellistämistä, liikkuvuuden rajoittamista ja heidän ulkonäköönsä ja käyttäytymiseensä kohdistuvia odotuksia. Millerin teokset ottavat myös suoraan kantaa siihen, miten patriarkaalisissa myyttiversioissa naisten ääni on vaiennettu. Naisten vastarinta sen sijaan tulee esille teoksissa siinä, miten Miller esittää naishahmot aktiivisina toimijoina ja antaa heille vallan kertoa oman tarinansa.