Mielenterveyden häiriön naturalistinen rajaaminen ja psykiatrian legitimiteetti
Pohjola, Tuomo (2021)
2021
Filosofian kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Philosophy
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-05-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202105114813
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202105114813
Tiivistelmä
1960-luvun yhteiskunnallinen debatti toi mukanaan kysymyksen psykiatrian tieteellisyyden ja toiminnan oikeutuksen perusteista. Arvostelijat vaativat, että psykiatrian tuli selvittää, miten mielenterveydelliset ongelmat erotetaan sosiaalisista ja moraalisista ongelmista. Seuraavina vuosikymmeninä psykiatrian ja filosofian piirissä luodut mielenterveyden häiriön määritelmät on tulkittu yrityksiksi vastata yhteiskunnalliseen kritiikkiin. Määritelmien avulla on pyritty rajaamaan psykiatrian legitiimi tai moraalisesti oikeutettu toiminta-ala.
Terveyden filosofiassa naturalismiksi kutsutun rajaamisen tavan mukaan mielenterveyden häiriö voidaan määritellä arvoneutraalisti, luonnontieteeseen tukeutuen. Tutkielmani tarkastelee mielenterveyden häiriön naturalistisen rajaamisen ja psykiatrian legitimiteetin suhdetta.
Kaksi tunnetuinta naturalistista määrittelyn kehystä, Christopher Boorsen biostatistinen malli (BST) ja Jerome C. Wakefieldin haitallisen toimintahäiriön malli, perustuvat evoluutioteoriaan. Tutkimuskysymykseni on kaksiosainen. Pyrin tutkielmassani yhtäältä selvittämään, miten evolutiivinen naturalismi toimeenpanee häiriön ja häiriöttömyyden rajaamisen. Toisaalta selvitän, miten kysymys psykiatrian legitimiteetistä on historiallisesti muotoutunut. Lopullinen tutkimuskysymykseni tuo nämä yhteen. Etsin siis tutkielmassani selvyyttä kysymykseen, miten evolutiivinen naturalismi vastaa psykiatrian tosiasialliseen legitimiteettiongelmaan.
Naturalismin selvityksessä tukeudun filosofiseen tutkimuskirjallisuuteen. Esittelen Boorsen ja Wakefieldin mallit sekä niiden saaman kritiikin. Tarkennan erityisesti kysymykseen, miten mallit rajaavat erilleen mielenterveyden häiriön ja häiriöttömyyden. Legitimiteettiongelman syntyyn haen valaisua tieteenhistoriallisista tarkasteluista. Tarkennan legitimiteettiongelmaa edelleen filosofisen käsiteanalyysin ja aineistolähtöisten tarkastelujen pohjalta. Aineistonani ovat psykiatriset luokitukset, ennen muuta DSM.
Johtopäätöksenäni esitän, että evolutiivinen naturalismi ei anna vastausta psykiatrian tosiasialliseen legitimiteettiongelmaan. Argumentoin, että naturalistinen rajaus ja psykiatrian legitimiteetin kysymys kuuluvat käsitteellisesti eri tasoille.
Terveyden filosofiassa naturalismiksi kutsutun rajaamisen tavan mukaan mielenterveyden häiriö voidaan määritellä arvoneutraalisti, luonnontieteeseen tukeutuen. Tutkielmani tarkastelee mielenterveyden häiriön naturalistisen rajaamisen ja psykiatrian legitimiteetin suhdetta.
Kaksi tunnetuinta naturalistista määrittelyn kehystä, Christopher Boorsen biostatistinen malli (BST) ja Jerome C. Wakefieldin haitallisen toimintahäiriön malli, perustuvat evoluutioteoriaan. Tutkimuskysymykseni on kaksiosainen. Pyrin tutkielmassani yhtäältä selvittämään, miten evolutiivinen naturalismi toimeenpanee häiriön ja häiriöttömyyden rajaamisen. Toisaalta selvitän, miten kysymys psykiatrian legitimiteetistä on historiallisesti muotoutunut. Lopullinen tutkimuskysymykseni tuo nämä yhteen. Etsin siis tutkielmassani selvyyttä kysymykseen, miten evolutiivinen naturalismi vastaa psykiatrian tosiasialliseen legitimiteettiongelmaan.
Naturalismin selvityksessä tukeudun filosofiseen tutkimuskirjallisuuteen. Esittelen Boorsen ja Wakefieldin mallit sekä niiden saaman kritiikin. Tarkennan erityisesti kysymykseen, miten mallit rajaavat erilleen mielenterveyden häiriön ja häiriöttömyyden. Legitimiteettiongelman syntyyn haen valaisua tieteenhistoriallisista tarkasteluista. Tarkennan legitimiteettiongelmaa edelleen filosofisen käsiteanalyysin ja aineistolähtöisten tarkastelujen pohjalta. Aineistonani ovat psykiatriset luokitukset, ennen muuta DSM.
Johtopäätöksenäni esitän, että evolutiivinen naturalismi ei anna vastausta psykiatrian tosiasialliseen legitimiteettiongelmaan. Argumentoin, että naturalistinen rajaus ja psykiatrian legitimiteetin kysymys kuuluvat käsitteellisesti eri tasoille.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8935]