Helsingin kantakaupungin puistojen ekologinen ja sosiaalinen merkitys

Abstract

Kaupunkien ekologinen ja sosiaalinenkin kestävyys ovat uhattuina viheralueiden joutuessa ahtaalle kaupunkien tiivistyessä ja kasvaessa. Viheralueilla on tärkeä rooli paitsi luonnon monimuotoisuuden ylläpitämisessä myös ilmastonmuutokseen varautumisessa. Tässä tutkielmassa selvitän, mikä merkitys kaupunkipuistoilla on kaupunkiluonnon monimuotoisuudelle sekä miten niiden biodiversiteettiä voisi kehittää. Lisäksi selvitän, millaisia sosiaalisia ja kulttuurisia merkityksiä puistoihin on liitetty ja miten puistojen luontoarvot on ymmärretty ajan saatossa tarkastelemalla tarkemmin kolmea Helsingin kantakaupungin puistoa, jotka ovat maisemapuistovaihetta edustava Tähtitorninvuoren puisto, reformivaihetta edustava Kaisaniemen puisto sekä nykyaikainen Hyväntoivonpuisto. Tutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena. Työn pääasialliset lähteet koostuvat sekä Helsingin kaupungin laatimista selvityksistä ja linjauksista että Helsingin puistoja sekä niiden kehityshistoriaa käsittelevistä teoksista. Helsinki on kansainvälisesti vertailtuna varsin vehreä kaupunki ja kaupungin lajirunsaus voi olla jopa suurempi kuin ympäröivillä alueilla. Kantakaupungin alueella viheralueet ovat lähinnä rakennettuja puistoja, jotka luonnontilaisempien viheralueiden lailla ovat tärkeitä ekosysteemipalveluiden tuottajia. Monet rakennetut puistot ovat lisäksi kulttuurihistoriallisesti arvokkaita. Helsingin puistojen kehitykseen on ajan saatossa kuulunut erilaisia vaiheita, joissa kussakin suunnittelua ovat ohjanneet erilaiset päämäärät ja periaatteet. Samalla myös puistojen kohderyhmät sekä ihmisten suhde puistoluontoon ovat muuttuneet. 1800-luvun lopulla alkaneessa maisemapuistovaiheessa puistojen suunnittelu oli esteettisyyttä ja näkymiä korostavaa. 1900-luvun alkupuolen reformipuistovaiheessa alettiin korostaa toiminnallisuutta urheilun, leikkien ja pelien muodossa, ja puistot nähtiin ratkaisuna yhteiskunnallisiin ongelmiin. Toisin kuin varhaisissa puistoissa nykyaikaisessa puistosuunnittelussa huomioidaan myös asukkaiden mielipiteitä ja toiveita. Vielä osittain rakenteilla olevassa Hyväntoivonpuistossa pyritään kasvillisuuden ja kasvillisuusbiotooppien monimuotoisuuteen, mikä noudattaa Helsingin kaupungin linjauksia monimuotoisuuden turvaamiseksi. Eri käyttäjäryhmät pyritään myös ottamaan entistä paremmin huomioon. Puistojen biodiversiteettiä lisäävät kookas puusto, erityisesti jalot lehtipuut, vesielementin läsnäolo, kasvillisuuden kerroksellisuus sekä nurmien hoitointensiteetin vähentäminen. Myös viherrakenteen jatkuvuus on tärkeää biodiversiteetin kannalta. Tulevaisuudessa kaupungin väkimäärän kasvaessa puistojen pitäisi kyetä palvelemaan yhä suurempaa väkimäärää. Kasvavan käytön vaatimukset ovat kuitenkin ristiriidassa biodiversiteetin turvaamiselle asetettujen tavoitteiden kanssa. Suunnitteluratkaisuilla puistojen käyttöä tulisi ohjata siten, että liialta kulumiselta vältytään. Samalla tulisi myös kiinnittää huomiota ihmisten luontoyhteyden parantamiseen, sillä ymmärrys lisää kiinnostusta suojeluun.