Puu betonilähiön uudistamisessa : Korjaus- ja lisärakentaminen viihtyisyyden kannalta

Abstract

Tässä työssä tutkitaan puurakentamisen mahdollisuuksia betonilähiön uudistamisessa ja kehittämisessä. Puuta käsitellään kestävänä rakennusmateriaalina, jonka käyttöä on varaa lisätä sen ollessa karttuva luonnonvara. Työssä pyritään tunnistamaan parhaat käyttökohteet puulle lähiökerrostalon korjaamisessa. Erityisesti aihetta lähestytään viihtyisyyden kannalta ja tutkimalla puun erilaisten käyttötapojen vaikutusta siihen. Tätä kandidaatintyötä tehtiin kokoamalla aineistoa puu-, korjaus- ja täydennysrakentamista käsittelevistä lähteistä. Työssä hyödynnettiin myös KLIKK-hankkeen ja TES-tutkimuksen tuloksia sekä niihin liittyviä teoksia ja raportteja. Lisäksi hyödynnettiin tutkimuksia tilan ja materiaalien fysiologisista ja psykologisista vaikutuksista ihmiseen. Tutkimusta pohjustettiin perehtymällä suomalaisen betonilähiön historiaan sekä lähiökerrostalon peruskorjaustarpeeseen. Aineiston perusteella voidaan todeta korjausprojektiin kuuluvan monta osapuolta, joiden kattava huomioonottaminen yhtenä kokonaisuutena on rakennusprojektin kannalta tärkeää. Betonikerrostalon korjaustarvetta arvioitaessa on huomioitavaa esimerkiksi rakennuksen vaipan energiatehokkuus, julkisivun yleinen kunto, esteettömyyden vaatimukset sekä ympäristön kehittäminen. Näiden eri osapuolien voitiin todeta vaikuttavan toisiinsa niin merkittävästi, että niiden korjaaminen yhtenä koordinoituna projektina on usein tehokkainta, ja vähintäänkin aina harkitsemisen arvoista. Samalla voitiin todeta täydennysrakentamisen yhdistäminen samaan kokonaisuuteen hyödylliseksi, sillä uusista asuinnoista saatava rahallinen hyöty helpottaa korjaushankeen rahoittamista. Tutkimuksessa perehdyttiin tarkemmin myös puun mahdollisuuksiin lisäkerrosrakentamisessa sekä julkisivukorjauksessa. Molemmissa tapauksissa havaittiin esivalmistettujen puuelementtien käytön olevan tärkeää rakennusvaiheen aikaisen viihtyisyyden kannalta. Puurakenteisissa lisäkerroksissa pystytään käyttämään puupintaa niin julkisivuissa kuin asuntojen sisäpinnoissakin, mutta TES-menetelmässä havaittiin puuverhouksen jääneen yllättävän vähälle käytölle. Tätä mahdollisuutta tutkittiin käyttäen esimerkkikohteena Risørin ammattiopiston julkisivusaneerausprojektia, jossa uudet julkisivuelementit ovat lautaverhotut. Puupintojen vaikutus viihtyisyyteen on moniaistillinen kokonaisuus. Rakennuksen visuaalinen ilme – ja asuntojen tapauksessa huoneen visuaalinen ilme - havaittiin tutkimuksessa tärkeimmäksi viihtyisyyteen vaikuttavista yksittäisistä tekijöistä. Muiden aistien kokonaan huomiotta jättäminen todettiin toisaalta kuitenkin haitalliseksi. Puupinta osana visuaalista kokonaisuutta on tekijä, jolla havaittiin olevan merkittäviä psykologisia ja fysiologisia hyötyjä. Puun käytölle sisätiloissa huomattiin olevan myös muita viihtyisyyttä edistäviä perusteluita. Puupinnat vaikuttavat sisäilman kosteusvaihteluun tavalla, jonka on todettu vaikuttavan positiivisesti tilan koettuun viihtyisyyteen. Myös puun vaikutus huoneakustiikkaan koettiin positiiviseksi, vaikka puu ei olekaan erityisen tehokas ääneneriste tai absorptiomateriaali. Paloturvallisuus on yksi oleellisimmista puunkäyttöä rajoittavista tekijöistä korjaus- ja lisärakentamisessa. Aineiston perusteella voidaan kuitenkin todeta, että sen rajoittava vaikutus on oletettua pienempi, ja se sallii esimerkiksi lisäkerrosten tapauksessa suhteellisen vapaan puupintojen käytön. Puu on palava materiaali, joka on kuitenkin terästä paloturvallisempi vaihtoehto. Tutkimuksen myötä voidaan todeta, että puu on korjausrakentamisenkin kontekstissa erittäin monikäyttöinen ja hyödyllinen materiaali, jonka käyttöä on kannattavaa lisätä. Lähes kaikilla puun käyttötavoilla, joissa puupinta on nähtävissä tai muuten havaittavissa, on sillä positiivinen vaikutus kyseisen alueen tai tilan viihtyisyyteen.