Pienasunnosta elämän mittainen koti : näkökulmia asuntosuunnitteluun
Helminen, Elissa (2021)
2021
Arkkitehtuurin kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Architecture
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-05-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202105104765
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202105104765
Tiivistelmä
Pienasuntojen rakentamisen suosio on lisääntynyt viimevuosina paljon. Trendiä ovat vauhdittaneet monet yhteiskunnalliset ilmiöt, kuten asuntokuntien koon pieneneminen, ikärakenteen muutos, asuinmenojen kallistuminen, kaupunkikeskustojen tiivistyminen sekä sijoittajien kiinnostus pienasuntoja kohtaan. Ilmiön suosiolla on myös haittapuolia, kuten asuntokannan yksipuolistuminen sekä nykyisin korkeista asumiskuluista johtuva ahtaasti asuminen ja sen lieveilmiöt.
Pienasunnoissa asuminen on yleisesti nähty vain väliaikaisena elämänvaiheena. Käsitys ihmiselle tyypillisestä asumisurasta on kuitenkin murtumassa. Ihmisten elämäntapojen ja perhemallien monimuotoistuessa nykyiset pienasuntotyypit vastaavat yhä huonommin näihin erilaistuviin tarpeisiin ja toiveisiin. Nykyisten tiukasti mitoitettujen ja neliömäärältään jatkuvasti pienenevien pienasuntojen on todettu olevan joustamattomia ja toimimattomia asumisen muutostekijät huomioiden. Usein asukas joustaakin asunnon sijaan. Joustamattomuus voi tulevaisuudessa johtaa pienasuntoja sisältävien rakennusten käyttökelvottomuuteen, jolloin ne päädytään purkamaan ennen niiden materiaalisen käyttöiän loppua. Näiden tekijöiden voidaan katsoa olevan vahvasti kestävän asuntosuunnittelun toteutumisen vastaisia.
Tässä kandidaatintyössä pyrittiin selvittämään minkälaisilla edellytyksillä pienasunto voisi tukea ihmisen elämänmittaista asumista. Keskeisiksi tekijöiksi erilaisten ihmisten pitkäikäisen asumisen tukemisessa nousivat asukaslähtöisyys ja sen erilaiset osa-alueet ja tätä kautta asukkaan vaikutusvallan lisääminen asuntoa kohtaan muuntojoustavuuden keinoin. Asumisen todetaan hahmottuvan asukkaalle asuntoa suurempana kokonaisuutena, minkä seurauksena työssä käsitellään myös rakennuksen tilojen roolia elämänkaariasumisen tukemisessa.
Tutkimuksen yhteydessä tuli ilmi, että nykyiset pienasunnot ovat yleisesti ottaen sosiaalisesti kestämättömiä ja palvelevat harvoin edes niiden pääasiallisen asukaskunnan tarpeita ja toiveita. Pienasunnoilla voisi olla työn yhteydessä todettujen keinojen puolesta potentiaalia palvella suurempaa määrää erilaisia asukaskuntia ja tukea näiden elämänmittaista asumista, kuin nykyisillä pienasunnoilla. Kestävään rakentamiseen liittyy monia erilaisia tekijöitä, kuten taloudellinen ja ekologinen kestävyys ja oleellisena osana myös sosiaalinen kestävyys. Sosiaalisen näkökulman huomioiminen haastaa nykyisen asuntotuotannon periaatteet ja toimintatavat perinpohjaisesti.
Pienasunnoissa asuminen on yleisesti nähty vain väliaikaisena elämänvaiheena. Käsitys ihmiselle tyypillisestä asumisurasta on kuitenkin murtumassa. Ihmisten elämäntapojen ja perhemallien monimuotoistuessa nykyiset pienasuntotyypit vastaavat yhä huonommin näihin erilaistuviin tarpeisiin ja toiveisiin. Nykyisten tiukasti mitoitettujen ja neliömäärältään jatkuvasti pienenevien pienasuntojen on todettu olevan joustamattomia ja toimimattomia asumisen muutostekijät huomioiden. Usein asukas joustaakin asunnon sijaan. Joustamattomuus voi tulevaisuudessa johtaa pienasuntoja sisältävien rakennusten käyttökelvottomuuteen, jolloin ne päädytään purkamaan ennen niiden materiaalisen käyttöiän loppua. Näiden tekijöiden voidaan katsoa olevan vahvasti kestävän asuntosuunnittelun toteutumisen vastaisia.
Tässä kandidaatintyössä pyrittiin selvittämään minkälaisilla edellytyksillä pienasunto voisi tukea ihmisen elämänmittaista asumista. Keskeisiksi tekijöiksi erilaisten ihmisten pitkäikäisen asumisen tukemisessa nousivat asukaslähtöisyys ja sen erilaiset osa-alueet ja tätä kautta asukkaan vaikutusvallan lisääminen asuntoa kohtaan muuntojoustavuuden keinoin. Asumisen todetaan hahmottuvan asukkaalle asuntoa suurempana kokonaisuutena, minkä seurauksena työssä käsitellään myös rakennuksen tilojen roolia elämänkaariasumisen tukemisessa.
Tutkimuksen yhteydessä tuli ilmi, että nykyiset pienasunnot ovat yleisesti ottaen sosiaalisesti kestämättömiä ja palvelevat harvoin edes niiden pääasiallisen asukaskunnan tarpeita ja toiveita. Pienasunnoilla voisi olla työn yhteydessä todettujen keinojen puolesta potentiaalia palvella suurempaa määrää erilaisia asukaskuntia ja tukea näiden elämänmittaista asumista, kuin nykyisillä pienasunnoilla. Kestävään rakentamiseen liittyy monia erilaisia tekijöitä, kuten taloudellinen ja ekologinen kestävyys ja oleellisena osana myös sosiaalinen kestävyys. Sosiaalisen näkökulman huomioiminen haastaa nykyisen asuntotuotannon periaatteet ja toimintatavat perinpohjaisesti.