Suomessa tapahtuva ihmiskauppa julkishallinnon haasteena nyt ja tulevaisuudessa : Ihmiskaupan vastaiset kansalliset toimet ja hallinnon uudistaminen ihmiskaupan vastaisessa työssä

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on vastata kysymykseen, miten vuosittain lisääntynyttä ihmiskauppaa on onnistuttu Suomessa torjumaan kansallisesti asetetuilla toimenpidekokonaisuuksilla. Tutkimus pyrkii muodostamaan perusteellisen kokonaiskuvan ihmiskaupan kansallisesta tilanteesta ja niistä toimenpidekokonaisuuksista, joita ilmiön kitkemiseksi yhteiskunnasta on asetettu. Tutkimuksen pääpaino on asetettujen toimenpidekokonaisuuksien tarkastelussa, jonka lisäksi tutkimus keskittyy analysoimaan ihmiskaupan torjumiseen liittyviä haasteita. Ihmiskauppaa paljastuu Suomessa huomattavasti enemmän kuin ennen ja ilmiö koskettaa yhä useammin myös Suomen kansalaisia. Julkisen hallinnon on kyettävä reagoimaan yhteiskunnallisiin muutoksiin, ja ihmiskauppailmiön torjumiseksi asetettujen toimenpidekokonaisuuksien on oltava tehokkaita, oikea-aikaisia ja tarkoituksenmukaisia. Tutkimusongelma näyttäytyy ajankohtaisena ja yhteiskunnallisesti merkittävänä, joten ilmiön tarkempi tutkiminen on tärkeää.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu avainsanojen ja aikaisemmin tehdyn tutkimuksen kautta osaksi laajempaa yhteiskunnallista kontekstia ja keskustelua. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Lähdekirjallisuus koostuu laajasti niin akateemisista tutkimuksista kuin julkisyhteisöjen julkaisuista. Käytetty aineisto on keskenään varsin vaihtelevaa, mutta näkökulmaltaan ne kaikki soveltuvat hyvin tämän tutkimuksen tarkoitukseen.

Tutkimustulosten perusteella ihmiskaupan vastainen työ on Suomessa kehittynyt huomattavasti vuosituhannen vaihteesta. Ihmiskaupan uhreja tunnistetaan jatkuvasti entistä paremmin ja lainsäädäntöä on onnistuttu kehittämään vastaamaan tämänhetkisiä tarpeita. Toimenpidekokonaisuudet, joita ihmiskaupan torjumiseksi on asetettu ovat syntyneet korkealaatuisen asiantuntijatyön ja selvitysten tuloksena. Tutkimustulosten perusteella asetetut toimet ovat olleet tarkkaan harkittuja, hyödyllisiä ja oikea-aikaisia. Vuosien varrella asetetutuissa tavoitteissa on kuitenkin havaittavissa päällekkäisyyttä, koska kehitys ei ole ollut niin nopeaa kuin on odotettu ja samat haasteet ovat toistuneet vuodesta toiseen. Muutamat toimenpidekokonaisuuksista eivät ole onnistuneet toteuttamaan niille asetettua tehtävää, mutta kaiken kaikkiaan julkishallinnon toimet ihmiskaupan vastaisessa työssä ovat olleet edistyksellisiä ja korkealaatuisia. Tulosten perusteella ongelmia esiintyy sen sijaan ihmiskaupan parissa työskentelevien virkamiesten asenteellisuudessa ja haluttomuudessa tutkia ihmiskauppatapauksia niiden haastavuuden ja resursseja vievän luonteen vuoksi. Näin ollen suurimmat haasteet ihmiskaupan vastaisessa työssä koskevat uhrien tunnistamista, virkamiesten puutteellista koulutusta ja resurssien vähäisyyttä.

Saatujen tutkimustulosten valossa jatkotutkimusaiheita voisi olla tutkimus virkamiesten roolista ihmiskaupan tunnistamisessa. Virkamiesten ammatillisen osaamisen lisääminen on keskeistä ihmiskaupparikollisuuden kitkemiseksi yhteiskunnasta, joten ilmiön parissa suoraan tai välillisesti toimivien henkilöiden tosiasiallisten valmiuksien tutkiminen toisi mitä luultavimmin arvokasta tietoa ihmiskaupan vastaisen toiminnan kehittämisen kannalta.