”Kun en pääse edes kouluun, olen erityisen yksin.” : Luokanopettajaopiskelijoiden kokemuksia etäopetuksesta
Tirkkonen, Emma (2021)
Tirkkonen, Emma
2021
Kasvatustieteiden kandidaattiohjelma - Bachelor´s Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2021-05-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202105074639
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202105074639
Tiivistelmä
Etäopetus on ollut yhtenä opetusmuotona korkeakouluissa jo pitkään, ja sitä on tutkittu paljon varsinkin avoimen yliopiston puolella. Siirtyminen koko Suomen kattavaan etäopetukseen maaliskuussa 2020 vaikutti suuresti laajaan joukkoon opiskelijoita. Etäopetuksen jatkuminen korkeakouluissa koko vuoden pakotti varsinkin luokanopettajaopiskelijat pohtimaan etäopetuksen toteutustapoja ja omia opiskelukokemuksiaan. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia kahden eri yliopiston luokanopettajaopiskelijoiden kokemuksia etäopetuksesta koronaviruspandemian aikana, ja kehittää heidän kokemustensa perusteella opiskelija- ja opettajaystävällisempiä opetusmenetelmiä tulevaisuuden etäopetusta varten.
Tutkimus toteutettiin laadullisella tutkimusotteella fenomenologisesta näkökulmasta, sillä fenomenologinen tutkimusmenetelmä on sopiva tutkittaessa yksilön kokemuksia tietystä ilmiöstä. Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella keväällä 2021 lähettämällä kyselyn linkki Tampereen ja Itä-Suomen yliopiston luokanopettajaopiskelijoiden WhatsApp ja Telegram -ryhmiin. Tutkimukseen osallistui 17 eri ikäistä ja eri opiskeluvaiheessa olevaa luokanopettajaopiskelijaa. Kyselyssä oli kolme teemaa: etäopetuskokemukset, etäopetuksen mahdollisuudet ja haasteet ja etäopetuksen erot ja kehityskohteet.
Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Aineistosta havaittiin kuusi eri teemaa, jotka lopulta yhdistettiin kolmeksi eri ulottuvuudeksi: etäopetuskokemukset opiskelijana, etäopetuskokemukset opetusharjoittelijana ja etäopetuksen eroavaisuudet ja tulevaisuus. Analyysissa verrattiin opiskelijoiden vastauksia keskenään oppilaitos huomioiden.
Tulosten perusteella etäopetus koettiin kuormittavana ja opiskelijat kaipasivat lähiopetuksen vuorovaikutustilanteita ja yhteisöllisyyttä. Tutkimustulosten mukaan kurssien välillä on ollut laatueroja, ja yliopistojen välillä eroja on ollut myös opetuksen järjestämisen suhteen. Opetusharjoitteluissa käytetty hybridimalli ei ollut tulosten mukaan sopiva eikä miellyttävä opetusmenetelmä, sillä opettamisen kokemukset jäivät vähäisiksi ja opiskelijoiden ammattitaito opettajana ei päässyt kehittymään riittävästi. Positiivisena etäopetuksessa koettiin joustavuus ja ajan säästäminen. Etäopetuksessa käytettävien toimintatapojen kehittäminen on aiheellista, jotta pystymme hyödyntämään etäopetuksen tuomia mahdollisuuksia myös tulevaisuuden opetuksessa.
Tutkimus toteutettiin laadullisella tutkimusotteella fenomenologisesta näkökulmasta, sillä fenomenologinen tutkimusmenetelmä on sopiva tutkittaessa yksilön kokemuksia tietystä ilmiöstä. Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella keväällä 2021 lähettämällä kyselyn linkki Tampereen ja Itä-Suomen yliopiston luokanopettajaopiskelijoiden WhatsApp ja Telegram -ryhmiin. Tutkimukseen osallistui 17 eri ikäistä ja eri opiskeluvaiheessa olevaa luokanopettajaopiskelijaa. Kyselyssä oli kolme teemaa: etäopetuskokemukset, etäopetuksen mahdollisuudet ja haasteet ja etäopetuksen erot ja kehityskohteet.
Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Aineistosta havaittiin kuusi eri teemaa, jotka lopulta yhdistettiin kolmeksi eri ulottuvuudeksi: etäopetuskokemukset opiskelijana, etäopetuskokemukset opetusharjoittelijana ja etäopetuksen eroavaisuudet ja tulevaisuus. Analyysissa verrattiin opiskelijoiden vastauksia keskenään oppilaitos huomioiden.
Tulosten perusteella etäopetus koettiin kuormittavana ja opiskelijat kaipasivat lähiopetuksen vuorovaikutustilanteita ja yhteisöllisyyttä. Tutkimustulosten mukaan kurssien välillä on ollut laatueroja, ja yliopistojen välillä eroja on ollut myös opetuksen järjestämisen suhteen. Opetusharjoitteluissa käytetty hybridimalli ei ollut tulosten mukaan sopiva eikä miellyttävä opetusmenetelmä, sillä opettamisen kokemukset jäivät vähäisiksi ja opiskelijoiden ammattitaito opettajana ei päässyt kehittymään riittävästi. Positiivisena etäopetuksessa koettiin joustavuus ja ajan säästäminen. Etäopetuksessa käytettävien toimintatapojen kehittäminen on aiheellista, jotta pystymme hyödyntämään etäopetuksen tuomia mahdollisuuksia myös tulevaisuuden opetuksessa.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [7047]