Kunnian kentiltä käräjäsaleihin: Ammattijoukkueurheilijan oikeudellisesta erityisasemasta

Abstract

Huippu-urheilu on ammattimaistunut ja kaupallistunut vauhdilla Suomessa viimeisten vuosikymmenten aikana. Samalla urheilun toimintaympäristö on oikeudellistunut merkittävästi. Vaikka urheilu edelleen nojaa vahvasti autonomiaan ja itsesääntelyyn, se ei ole enää irrallinen saareke ympäröivästä oikeusjärjestyksestä. Urheiluoikeus on noussut omaksi oikeudenalakseen, joka pyrkii ratkomaan erityisesti urheilun ja oikeuden rajapinnalla esiin nousevia kysymyksiä.

Tässä tutkielmassa syvennytään suomalaisen ammattijoukkueurheilijan oikeudelliseen erityisasemaan. Aluksi hahmotetaan urheiluoikeuden yleisiä piirteitä ja urheilun ammattimaistumista, oikeudellistumista ja organisoitumista. Tutkimus keskittyy teemoihin, jotka ovat keskeisiä suurimmalle osalle ammattijoukkueurheilijoista: työsuhteeseen liittyviin työ- ja vero-oikeudellisiin kysymyksiin sekä sosiaali-, tapaturma- ja eläketurvaan. Lisäksi suomalaisen urheilu- ja oikeusjärjestelmän erityispiirteisiin paneudutaan tasa-arvon, sponsoroinnin sekä urheiluun liittyvän väkivallan kannalta.

Tutkimuksen aineisto koostuu oikeustieteellisen tutkimuksen normaaleista lähteistä: säädöksistä, lainvalmisteluaineistosta, oikeuskäytännöstä ja -kirjallisuudesta. Näiden lisäksi lähteinä on laajasti hyödynnetty myös muita julkisesti saatavilla olevia tietoja viranomaislähteistä sekä tiedotusvälineistä. Urheiluoikeus on verrattain nuori oikeudenala, ja useat urheilun piirissä esiin nousevat tapaukset, joihin ei vielä löydy spesifiä voimassa olevaa oikeutta, ovat silti oikeudellisesti kiinnostavia ja saattavat johtaa säädösten tarkentumiseen tulevaisuudessa.

Tutkimuksen perusteella suomalaisen ammattijoukkueurheilijan oikeudellinen asema poikkeaa merkittävästi muiden ammattiryhmien asemasta. Ammattiurheilijoilla ei esimerkiksi ole mahdollisuutta ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan, he ovat pääsääntöisesti määräaikaisissa työsuhteissa ja heidän tapaturma- ja eläketurvansa on järjestetty muista ammattiryhmistä poikkeavalla tavalla. Osa urheilijoista altistaa itsensä työssään väkivallalle vapaaehtoisesti. Toisaalta ammattiurheilijoilla on mahdollisuus muita palkansaajia tehokkaampaan verosuunnitteluun urheilijarahaston ansiosta.

Lisäksi joukkueurheilijoiden sopimusvapautta on tyypillisesti rajoitettu: esimerkiksi työnantajan vaihtaminen ei ole mahdollista normaalin työlainsäädännön määräämällä tavalla pelaajaoikeuksien siirtoa koskevien urheilun sisäisten säädösten vuoksi. Myös urheilijan sponsorisopimuksia rajoittavat seuran ja lajiliittojen tekemät sopimukset. Erityisesti Veikkauksen monopoliasema näyttää haittaavan sekä urheilijoita, seuroja että liigoja yhteistyökumppaneiden hankinnassa.

Tutkielman lopuksi vedetään tutkimuksen anti yhteen ja hahmotellaan niitä kehityskulkuja, jotka suomalaisen ammattijoukkueurheilijan oikeudelliseen asemaan todennäköisesti lähitulevaisuudessa vaikuttavat. Modernin urheilun kivijalkana toiminut pyramidimalli saattaa kohdata ennenkokemattomia haasteita sekä mallin sisällä että esimerkiksi seurojen pyrkimyksinä irtautua siitä. Tällä olisi vähintään välillisesti merkittäviä vaikutuksia myös suomalaiseen ammattiurheiluun.