Black Lives Matter -mielenosoitusten representaatiot Helsingin Sanomissa: protestiparadigman soveltuvuus uutisoinnin analysointiin

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa käsitellään kesällä 2020 eri puolilla maailmaa järjestettyjen Black Lives Matter -mielenosoitusten representaatioita Helsingin Sanomien uutisoinnissa. Tutkielman aihetta motivoi sosiaalisessa mediassa käydyssä keskustelussa nostetut huomiot siitä, miten mielenosoituksista mediassa puhuttiin, sekä siitä, mitä käsitteitä mielenosoituksista käytettiin. Päätutkimuskysymys tutkielmassa on: Miten Black Lives -mielenosoituksia representoidaan Helsingin Sanomien uutisoinnissa? Tätä pääkysymystä täsmentävinä kysymyksinä ovat: 1. Millaisia nimityksiä mielenosoituksista käytetään? 2. Miten niin kutsutun protestiparadigman keinot näkyvät uutisoinnissa?

Protestiuutisoinnissa ilmeneviä toistuvia keinoja on teoretisoitu niin sanotun protestiparadigman käsitteen avulla. Protestiparadigmassa määritellään viisi ulottuvuutta: tietynlaisten uutiskehysten käyttö, turvautuminen virallisiin tahoihin tiedon lähteinä, julkisen mielipiteen hyödyntäminen esimerkiksi sivustakatsojien kommentein, mielenosoitusten delegitimisoiminen eli niiden oikeutuksen kyseenalaistaminen sekä niiden demonisoiminen. Protestiparadigman keinoja on havaittu käytettävän aiemmin Black Lives Matter -mielenosoituksia koskevassa uutisoinnissa esimerkiksi Yhdysvalloissa. Lisäksi tutkielman aihe kiinnittyy rasismitutkimukseen, jonka mukaan yhteiskunnan rasistiset rakenteet näkyvät suomalaisessa mediassa ja journalismissa. Ne tulevat näkyväksi esimerkiksi tiettyjen sanavalintojen kautta.

Tutkielman aineisto muodostuu yhdestätoista Helsingin Sanomien verkkosivuilla julkaistusta uutisartikkelista, jossa käsitellään Black Lives Matter -mielenosoituksia. Metodologisesti tutkielma hyödyntää protestiparadigman käsitettä ja analyysimenetelmänä tutkielmassa toimii kriittinen diskurssianalyysi. Diskurssianalyyttinen havainnointi tehdään protestiparadigmassa määritellyn viiden kohdan mukaisesti. Protestiparadigma ei kuitenkaan tavoita uutisoinnin kaikkia ulottuvuuksia, minkä vuoksi analyysityössä on nostettu esiin kaksi aineistolähtöistä diskurssia: poliisin vastuu mielenosoituksissa ja niiden taustalla sekä mielenosoitusten kytkeminen historialliseen ja rasismin kontekstiin.

Tutkielmassa havaitaan, että protestiparadigman keinoja näkyy aineistossa. Niiden avulla kyseenalaistetaan mielenosoitusten oikeutusta. Protestiparadigmaa hyödyntävät representaatiot kasaantuvat Yhdysvaltojen mielenosoituksista kertovaan uutisointiin, ja muita maita koskevassa uutisoinnissa keinoja on käytetty vähemmän. Protestiparadigman käytön ohella aineistossa tulevat esiin myös mielenosoitusten oikeutusta tukevat representaatiot yhtäältä poliisin vastuuta korostavan ja toisaalta poliisiväkivallasta ja rasismista kertovan diskurssin kautta. Tutkielmassa havaitaan myös, että ”mielenosoitus” ja ”mellakka” näyttäytyvät aineistossa usein synonyymeina, eikä mielenosoittajien ja mellakoitsijoiden ryhmiä välttämättä eritellä toisistaan. Tämä tuo epämääräisyyttä mielenosoituksia kuvaaviin representaatioihin. Mielenosoituksia siis representoidaan toisaalta historiallisen kontekstin ja rasismin oikeuttamina, mutta niiden legitimiteettiä kyseenalaistetaan protestiparadigman keinoin, esimerkiksi asettamalla väkivaltateot keskiöön sekä esittämällä mielenosoittajat ja levottomuuksia lietsoneet mellakoitsijat yhtenäisenä ryhmänä.