Joustavuus ja tehokkuus asuntosuunnittelussa

Abstract

Kestävän kehityksen vaatimuksiin asuntosuunnittelussa vastaa osaltaan kaksi asuntosuunnittelun lähtökohtaa: joustavuus ja tehokkuus. Kaksi lähtökohtaa ovat näennäisessä ristiriidassa, sillä tehokkuus pyrkii vähentämään mahdollisista ylimääräisistä neliöistä, kun taas joustavuutta lisätään helpoimmin juuri lisäämällä neliöitä. Työn tavoitteena on tutkia, onko lähtökohdilla muuta yhdistävää tekijää, kuin yhteinen tavoite tukea kestävää kehitystä. Hypoteesin mukaan vakiopinta-alaisista asunnoista täytyy löytyä ratkaisu, jossa näin on. Ajatusmalli joustavuuden tuoman kestävyyden takana on, että jos asunto joustaa asukkaan elämäntilanteen muuttuessa, asuntoa ei tarvitse vaihtaa, ja jos asunto pystyy palvelemaan pitkäaikaisesti ja mahdollisimman monipuolisesti, on sille taattua käyttöä koko rakennuksen elinkaaren ajan. Tämä vähentäisi uuden rakentamisen tarvetta, eikä materiaaleja tarvitsisi hävittää, niiden ollessa vielä käyttökelpoisia. Tehokkuudessa yhteys kestävyyteen on ilmeinen: jos rakennettuja neliöitä on tehostuksen vuoksi vähemmän, säästetään resursseissa niin rakentamisen aikana, kuin koko rakennuksen elinkaaren ajan. Joustavuutta lähestytään kirjallisuuskatsauksessa tilallisten logiikoiden kautta. Lisäksi esitellään asuintoimintojen tilallisia minimivaatimuksia ja esteettömyyttä, joiden täyttymistä joustavuus edellyttää. Tehokkuutta tutkitaan liikennealojen kautta. Tutkimuksessa pääsääntönä on, että mitä pienempi asunnon sisäinen liikenneala on, sitä tehokkaampi asunto on. Kirjallisuuskatsauksessa hypoteesin esittämä yhteys löytyy halli ja huoneet -logiikan mukaisesta toteutuksesta. Logiikka tukee joustavuutta, sillä rakenteesta muodostuu hyvin monikäyttöinen: halliksi kutsuttuun eteistilaan keskittyy kaikki asunnon liikenne ja siihen kytketyt huoneet ovat mitoitukseltaan yleispäteviä ja läpikuluttomia. Tehokkaan logiikan toteutuksesta tekee niin ikään asunnon liikenteen keskittyminen tiiviille alalle. Joustavuuden ja tehokkuuden case-analyysiä varten valikoitui neljä 60m2 asuntoa Suomesta. Tarkastelussa olennaista on asuntojen sama koko, sillä onhan selvää suuremman asunnon olevan todennäköisemmin joustava ja vastaavasti pienen asunnon todennäköisemmin tehokas. Case-analyysissä todetaan kirjallisuudesta nousseen johtopäätöksen pitävän paikkaansa ainakin osittain. Toisaalta osittainenkin täyttyminen antaa aihetta oletukselle, että joustavuuden ja tehokkuuden täyttyminen samassa asunnossa on täysin mahdollista. Johtopäätökseksi saadaan, että sekä joustavuutta, että tehokkuutta tukee asunnossa liikennetilojen tehokkuus: kun liikenneala on vakiopinta-alassa mahdollisimman pieni, voidaan siitä vapautuva ala käyttää joustavuuden tukemiseen. Toteutuneiden asuntojen tutkiminen tuo toisaalta myös ymmärrystä siitä, ettei asuntosuunnittelussa voida ottaa huomioon vain yhtä näkökulmaa, kuten joustavuutta tai tehokkuutta. Kestävä asuntosuunnittelu vaatii näiden huomioinnin lisäksi myös monta muuta tekijää, jotka yhdessä tuottavat ajattoman ja siten pitkäikäisen ja pitkään käyttökelpoisen asunnon.