Äidin masennus- ja ahdistuneisuusoireiden sekä päihdetaustan yhteys vuorovaikutussignaalien ennustettavuuteen

Abstract

Äidin ja lapsen välistä vuorovaikutusta on tutkittu runsaasti, ja sen vaikutuksista lapsen kehitykselle tiedetään paljon. Vielä ei kuitenkaan tunneta tarkkoja mekanismeja, joiden välityksellä vanhemman tarjoaman hoivan vaikutukset välittyvät lapselle ja muokkaavat tämän kehitystä. Viime vuosina perinteisten vuorovaikutuksen emotionaalista puolta arvioivien menetelmien rinnalla on alettu tutkia vuorovaikutuksen ennustettavuutta, jonka ehdotetaan olevan yksi vuorovaikutuksen vaikutuksia välittävä mekanismi. Ennustettavuutta arvioitaessa tutkitaan vuorovaikutuksen yksinkertaisten behavioraalisten piirteiden muodostamia sarjoja ja niiden vaihtelua määrällisesti. Ennustettavuustutkimus perustuu eläinkokeisiin, joissa on saatu tuloksia emon vuorovaikutuksen ennustettavuuden vaikutuksista jälkeläisten aivojen toiminnallisten verkkojen kypsymiseen. Ennustettavuustutkimuksia on toteutettu ihmisillä vasta vähän, eikä vielä tiedetä, mitkä tekijät vaikuttavat äidin ennustettavuuteen. Aiempien tutkimusten perusteella äidin masennus- ja ahdistuneisuusoireiden tiedetään vahingoittavan äidin ja lapsen välistä vuorovaikutusta esimerkiksi vähentämällä äidin sensitiivisyyttä tai lisäämällä tungettelevuutta. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, vaikuttavatko äidin masennus- tai ahdistuneisuusoireet myös vuorovaikutuksen ennustettavuuteen. Lisäksi haluttiin tutkia, ovatko vaikutukset samanlaisia päihdetaustaisilla äideillä ja äideillä, joilla ei ole päihdetaustaa. Masennus- ja ahdistuneisuusoireiden sekä päihdetaustan oletettiin vähentävän vuorovaikutuksen ennustettavuutta. Tutkimuksessa tarkasteltiin ennustettavuutta ensimmäistä kertaa myös korkean riskin perheissä. Vuorovaikutuksen ennustettavuutta tutkittiin 52 äiti-lapsi-parilta lapsen ollessa 2-vuotias. Pareista 23 kuului päihdetaustaisten perheiden ryhmään ja 29 vertailuryhmään. Päihdetaustaiset äidit olivat raskausaikanaan päihdeäitien palveluun erikoistuneen neuvolan asiakkaita. Ennustettavuutta arvioitiin äidin ja lapsen välisen vapaan leikkihetken videoinnista Maternal Sensory Behavior Coding Scheme -mittarilla. Äidin masennus- ja ahdistuneisuusoireita mitattiin BDI- ja BAI-kyselyillä. Masennus- tai ahdistuneisuusoireilla ei ilmennyt yhteyttä vuorovaikutuksen ennustettavuuteen. Päihdetaustaiset äidit eivät myöskään eronneet vertailuryhmän äideistä ennustettavuuden suhteen. Osa päihdetaustaisista äideistä oli käyttänyt päihteitä myös raskausaikana, ja lapsen päihdealtistus huomioitiin analyyseissä. Lapsen päihdealtistus raskausaikana oli yhteydessä ennustettavuuteen, ja päihteitä raskausaikana käyttäneet äidit olivat vuorovaikutuksessaan muita äitejä vähemmän ennustettavia. Tutkimus lisää tietoa ennustettavuudesta ja sen taustatekijöistä, joista tiedetään vielä hyvin vähän. Tähän mennessä kertyneen tutkimustiedon perusteella vaikuttaa siltä, että ennustettavuus kuvaa vuorovaikutuksesta uusia ja mahdollisesti melko rajallisia piirteitä. Ennustettavuuteen vaikuttavien taustatekijöiden, esimerkiksi mielenterveysoireiden tai päihdetaustan vaikutukset saattavat siksi olla erilaisia, kuin aiemman vuorovaikutustutkimuksen perusteella voitaisiin olettaa.